Toivottaa AO8A, CQWW SSB 2009 M/2 joukkue.L to R: EA5DY, OH1MA, EA8CAC, EA8AH, OH6RX, EA8ZS, OH5XT, OH3RB.
73, Kari OG5M OH5XT
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
KILPAILUFILOSOFIAA, Osa 3
Tiimityöskentelyn voimaa, eli 6 + 1 = 8
Aina silloin tällöin, kilpailuaiheisilla keskustelufoorumeilla ja alan lehdissäkin esiintyvissä kirjoituksissa näkyy radiourheilua verrattavan Formula-1 ”sirkukseen”, kuten alan asiantuntijat tuota autourheilun kuninkuusluokkaa nimittävät. Ei niin kaukaa haettu vertaus, etteikö totta toinen puolisko... Asiaa tarkemmin miettiessä yhtäläisyyksiä toki löytyy, mutta niin löytyy myös eroavaisuuksia...
Miten olisi, saisikohan kannatusta eri tiimien esittely alan lehdistössä (mm. NCJ), kilpailukauden alussa? Vanhoja silmiä piristäisi katsella herttaisia kuvia, joissa muhkeatissiset, ”umpireitiset” nuorehkot naiset poseeraisivat vähissä vaatteissa, hauskoissa asennoissa, radioaseman laitteiden ja operaattoreiden vierellä... vaikkapa jotenkin tähän tyyliin:
”Take a look at the 2010 OH5Z ’Carelia-Back-Team’, Elimaki Mustila” tms.
Vaan eipä ole moinen ollut tapana radiourheilupiireissä... Vakavamielinen mullotus naamalla, hiki otsalla ja risujen raapimat ranteet ruvella ähelletään liittimiä 7/8-tuuman kaapeleihin, kiivetään mastoissa, riuhdotaan ja revitään puihin takertuneita heittonaruja ja kuparilankoja perkeleiden saattelemana niin että metsä ryskää!
Entäs sitten palkintoseremoniat? Jos onnistut suorituksessasi niin, että huijarit ei maha mittään, ja voitat luokkasi, ei kansallislaulua soiteta, ja palkintokin saapuu sitten joskus myöhemmin, postitse, huomiota herättämättä... Formuloissa tämä kaikki on paljon juhlallisempaa, vaan erästä asiaa en siinä touhussa käsitä, nimittäin järjettömältä tuntuvaa, demonista samppanjan roiskimista ylt’ympäriinsä, itsensä ja muiden niskaan. Makoisa (ja kallis) juoma menee täysin hukkaan, vaatteet kastuvat läpimäriksi ja tahmaisiksi, ja haisevat perhana, rankille päivätolkulla. Mielestäni pelkkä hillitty kahvitilaisuus riittäisi...
Aina silloin tällöin, kilpailuaiheisilla keskustelufoorumeilla ja alan lehdissäkin esiintyvissä kirjoituksissa näkyy radiourheilua verrattavan Formula-1 ”sirkukseen”, kuten alan asiantuntijat tuota autourheilun kuninkuusluokkaa nimittävät. Ei niin kaukaa haettu vertaus, etteikö totta toinen puolisko... Asiaa tarkemmin miettiessä yhtäläisyyksiä toki löytyy, mutta niin löytyy myös eroavaisuuksia...
Miten olisi, saisikohan kannatusta eri tiimien esittely alan lehdistössä (mm. NCJ), kilpailukauden alussa? Vanhoja silmiä piristäisi katsella herttaisia kuvia, joissa muhkeatissiset, ”umpireitiset” nuorehkot naiset poseeraisivat vähissä vaatteissa, hauskoissa asennoissa, radioaseman laitteiden ja operaattoreiden vierellä... vaikkapa jotenkin tähän tyyliin:
”Take a look at the 2010 OH5Z ’Carelia-Back-Team’, Elimaki Mustila” tms.
Vaan eipä ole moinen ollut tapana radiourheilupiireissä... Vakavamielinen mullotus naamalla, hiki otsalla ja risujen raapimat ranteet ruvella ähelletään liittimiä 7/8-tuuman kaapeleihin, kiivetään mastoissa, riuhdotaan ja revitään puihin takertuneita heittonaruja ja kuparilankoja perkeleiden saattelemana niin että metsä ryskää!
Entäs sitten palkintoseremoniat? Jos onnistut suorituksessasi niin, että huijarit ei maha mittään, ja voitat luokkasi, ei kansallislaulua soiteta, ja palkintokin saapuu sitten joskus myöhemmin, postitse, huomiota herättämättä... Formuloissa tämä kaikki on paljon juhlallisempaa, vaan erästä asiaa en siinä touhussa käsitä, nimittäin järjettömältä tuntuvaa, demonista samppanjan roiskimista ylt’ympäriinsä, itsensä ja muiden niskaan. Makoisa (ja kallis) juoma menee täysin hukkaan, vaatteet kastuvat läpimäriksi ja tahmaisiksi, ja haisevat perhana, rankille päivätolkulla. Mielestäni pelkkä hillitty kahvitilaisuus riittäisi...
Sitten joskus tulevaisuudessa, kun olemme tänne Tiltun pitäjään saaneet sen Tillolan moottoriradan, niin sieluni silmin voin nähdä kuinka Iitin Marttojen kisaemäntä liitelee palkintojenjaon kahvitilaisuudessa tarjottimineen Ferrarin pöytään, ja kysyy: ”Ottaako Siankarlo pullaa?”
Siankarlo hymyilee milanolaisittain, salaperäisesti, kiittää, ja ottaahan se pullaa, mikä ettei.
Palataanpa muutamalla lauseella alkuperäiseen asiaan eli tiimityöskentelyyn, sitten loppuakordit, ja flyygelin kansi kiinni.
Radiokilpailuissa, kuten formuloissakin, tiimi rakentaa ja kuljettajat ajavat.
Nykymaailmassa on nimittäin päivänselvä asia, että yksin ei pärjää missään, eikä yhden miehen tiimistä ole voittajaksi missään lajissa. Valmentajille ja toimitsijoille on siis työsarkaa tarjolla.
Aivan niinkuin autourheilussa eri alojen asiantuntijoita ja huippuosaajia tarvitaan pilvin pimein, niin myös radiourheilussa heitä tarvitaan, jos halutaan menestyä. Aina löytyy töitä mastomiehille, sähkömiehille, antenniguruille, elektroniikkaspesialisteille (kuka niistä helkkarin automatiikkapurnukoista muuten ottaa selvää?), IT- ja tietoliikenne-eksperttejä, kuin myös keliasiantuntijoita tarvitaan, ja hyvä olisi myös hallita kahvipannun käyttöjärjestelmää ja sielunelämää, edes hiukkasen...
Eräs tiimisuoritus, jota erityisen korkealle arvostan radiourheilussa, on Jeff Steinmanin, N5TJ maailmanennätykset CQWW CW- ja SSB-kisoissa Gran Canarialta kutsulla EA8BH. Kun SOAB-luokassa kepitetään multi-single rekordi, ei voi muuta kuin mykistyä ja nöyrtyä tosiasioiden edessä. Upea saavutus. Vaan olisiko Jeff, ypö yksin, ilman tiimin tukea koskaan tuohon pystynyt? Saammeko nähdä vastaavanlaista suoritusta enää koskaan?
Formuloissa kilpaillaan sekä henkilökohtaisesta, että myös valmistajien mestaruudesta. Radiohommissa jälkimmäinen voisi johtaa aika yksitoikkoiseen lopputulokseen.
Joten eiköhän sovita, että jatkossakin se ”japanin lippu” koristanee parhaiten kisaemännän valkoisten farkkujen persuksia. Näinhän vaikka?
73, Kari OG5M
Siankarlo hymyilee milanolaisittain, salaperäisesti, kiittää, ja ottaahan se pullaa, mikä ettei.
Palataanpa muutamalla lauseella alkuperäiseen asiaan eli tiimityöskentelyyn, sitten loppuakordit, ja flyygelin kansi kiinni.
Radiokilpailuissa, kuten formuloissakin, tiimi rakentaa ja kuljettajat ajavat.
Nykymaailmassa on nimittäin päivänselvä asia, että yksin ei pärjää missään, eikä yhden miehen tiimistä ole voittajaksi missään lajissa. Valmentajille ja toimitsijoille on siis työsarkaa tarjolla.
Aivan niinkuin autourheilussa eri alojen asiantuntijoita ja huippuosaajia tarvitaan pilvin pimein, niin myös radiourheilussa heitä tarvitaan, jos halutaan menestyä. Aina löytyy töitä mastomiehille, sähkömiehille, antenniguruille, elektroniikkaspesialisteille (kuka niistä helkkarin automatiikkapurnukoista muuten ottaa selvää?), IT- ja tietoliikenne-eksperttejä, kuin myös keliasiantuntijoita tarvitaan, ja hyvä olisi myös hallita kahvipannun käyttöjärjestelmää ja sielunelämää, edes hiukkasen...
Eräs tiimisuoritus, jota erityisen korkealle arvostan radiourheilussa, on Jeff Steinmanin, N5TJ maailmanennätykset CQWW CW- ja SSB-kisoissa Gran Canarialta kutsulla EA8BH. Kun SOAB-luokassa kepitetään multi-single rekordi, ei voi muuta kuin mykistyä ja nöyrtyä tosiasioiden edessä. Upea saavutus. Vaan olisiko Jeff, ypö yksin, ilman tiimin tukea koskaan tuohon pystynyt? Saammeko nähdä vastaavanlaista suoritusta enää koskaan?
Formuloissa kilpaillaan sekä henkilökohtaisesta, että myös valmistajien mestaruudesta. Radiohommissa jälkimmäinen voisi johtaa aika yksitoikkoiseen lopputulokseen.
Joten eiköhän sovita, että jatkossakin se ”japanin lippu” koristanee parhaiten kisaemännän valkoisten farkkujen persuksia. Näinhän vaikka?
73, Kari OG5M
perjantai 4. syyskuuta 2009
KILPAILUFILOSOFIAA, Osa 2
Valvontakomissio tulee, oletko valmis?
Kautta aikojen on kaikenlaisen inhimillisen toiminnan ja luovan toimeliaisuuden haitaksi ja riesaksi keksitty ja voimaan saatettu erilaisia lakeja, asetuksia, sääntöjä ja määräyksiä, joiden tarkoituksena lienee asettaa kaikki toimijat samalle viivalle, tai sitten määritellä sopivan ja ei-sopivan, kielletyn ja sallitun rajat. Vaan kun ihmisluonto on kekseliäs, kokeileva, viekas, ja saamarin tyhmä oppimaan ja omaksumaan yhteisiä pelisääntöjä, on myös ollut pakko luoda organisaatioita jotka haukansilmin valvovat sääntöjen noudattamista... sakottavat ja rankaisevat, takavarikoivat palkintopokaalit, ja niin on sitten maine mennyt...
Kautta aikojen on kaikenlaisen inhimillisen toiminnan ja luovan toimeliaisuuden haitaksi ja riesaksi keksitty ja voimaan saatettu erilaisia lakeja, asetuksia, sääntöjä ja määräyksiä, joiden tarkoituksena lienee asettaa kaikki toimijat samalle viivalle, tai sitten määritellä sopivan ja ei-sopivan, kielletyn ja sallitun rajat. Vaan kun ihmisluonto on kekseliäs, kokeileva, viekas, ja saamarin tyhmä oppimaan ja omaksumaan yhteisiä pelisääntöjä, on myös ollut pakko luoda organisaatioita jotka haukansilmin valvovat sääntöjen noudattamista... sakottavat ja rankaisevat, takavarikoivat palkintopokaalit, ja niin on sitten maine mennyt...
Viime aikoina on vilkasta keskustelua radiourheilun piireissä herättänyt vuoden 2008 CQWW DX-kilpailuissa esiin tulleet huijausepäilyt (”todennäköisin syin”), sääntörikkomukset ja niistä seuranneet valitettavat diskaukset. En puutu yksittäistapauksiin, mutta tuonpa tässä lusikkani sakeaan soppaan minäkin.
Nythän on niin, että RA-kilpailuissa sääntöjen noudattamista on erittäin vaikea, jopa mahdoton valvoa. Nykysäännöt osittain jopa kannustavat rikkeisiin. Niin, mitenkä?
No, hyvä esimerkki on vaikkapa ”generated multipliers”. Tämmöinen huijaus on mahdollista siksi, että workitulta vasta-asemalta ei vaadita logia, riittää kunhan yhteys ei ole uniikki, eli kutsu esiintyy kahden tai useamman kilpailijan logissa. Asiaa on tuotu esille eräillä nettisaiteilla ns. ”reverse log”- analyysin näkökulmasta. Asianomaiset linkit löytyvät kilpailuaiheisten keskustelufoorumien kirjoituksista kyllä.
Olisiko tässä ns. kovan käden paikka, eli pisteitä antaisivat ja kertoimiksi kelpaisivat vain sellaiset yhteydet joista on olemassa myös vasta-aseman logi?
Toinen käsittämätön sääntö on jako ”assisted” ja ”unassisted” luokkiin. Mitä huonoa siitä seuraisi, jos SOAB-luokissa sallittaisiin clusterin käyttö? Mielestäni ei mitään, ja paljon vähemmällä peuhaamisella päästäisiin logien tarkastuksessa. Tekniikan kehitykselle emme mahda mitään. En ole missään nähnyt perusteluja kielloille hyödyntää nykytekniikan suomia mahdollisuuksia, ja niinpä arvelenkin asian johtuvan jonkinlaisesta nostalgisesta, tunneperäisestä, lapsenuskoisesta ja tekopyhästä moraaliutopiasta ylläpitää ”puhdasta” radiourheilua... Muuten, olisikohan nykytekniikalla mahdollista muuttaa logiohjelmia siten, että jos ohjelma toteaa clusteriyhteyden olevan hetkenkään päällä, kilpailuluokaksi asetettaisiin ”assisted” ?
Arvovaltainen ja kaukaa viisas CQ WW Contest Committee on nyt lisännyt vuoden 2009 sääntöihin ”valvojapykälän”. En käsitä kuinka tuo koko homma organisoidaan. Mitähän tehnevät valvomattomat asemat? Ja kuka valvoo valvojia? Onko henkisesti helpompaa kitkeä seurauksia, kuin käydä itse syiden kimppuun?
Eräs kuuluisa filosofi totesi jo viisisataa vuotta sitten, ettei ole mitään vaikeammin organisoitavaa, onnistumisen kannalta epävarmempaa ja vaarallisempaa tehtävää kuin muutoksen toteuttaminen vallitsevassa järjestelmässä.
Innovaatiota kannattavat saavat niskaansa vihollisen jokaisesta, joka menestyi vanhan systeemin aikana. Ja vain laimeata, epävarmaa tukea on odotettavissa niiltä, jotka todennäköisesti menestyisivät uuden toimintatavan vallitessa.
Ei siis mitään uutta auringon alla. Mutta silti kannattaa aina yrittää.
Peli on vielä voitettavissa.
73, Kari OG5M
perjantai 28. elokuuta 2009
KILPAILUFILOSOFIAA, Osa 1
Aina kun suksitaan, soudetaan, juostaan tai hypätään, heitetään kiekkoa, moukaria, keihästä, tai paiskotaan kuulaa, joudutaan epäilyksen alaisiksi jos suorituksen taso vähääkään hipoo huippua tai muuten alkaa olla kunto yläkantissa muiden mielestä.
Yleis- ja talviurheilulajeissa korkeimmasta kontrollista pitää huolta ”Antidoping-toimikunta”, joka kusettaa joka ikisen osallistujan suorituksensa jälkeen. Minun mielestäni varsin oikeudenmukainen menetelmä, ja onpa sillä saatu karsittua joitakin asiastaan tietämättömiä ”huijareita” tuloslistoilta, jopa puhtaita suomalaisiakin joskus...
”Emme voi mitenkään käsittää, kuinka näyte voi olla positiivinen”, sanoivat mm. Martti Vaino ja urheilulääkärit Los Angelesin Olympialaisten jälkeen... Lopputulos oli kuitenkin se, että ”mikä juosten tuli, se kusten meni.”
Suomen Hiihtoliitosta ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Takavuosien doping-käryistä ei liitolla ole mitään täsmällistä tietoa. Eikä hiihtäjillä. Joku ulkopuolinen, ennalta tuntematon henkilö oli järjestänyt koko homman. Suomen puhdasta hiihtomainetta vahingoittaakseen. Näinhän todettiin virallisessa hiihtoliiton loppulausumassa tästä asiasta jokin vuosi sitten. Ja Media ei kun jauhaa asiaa, ja vahingoittaa tilannetta.
Minkälainen on suomalaisten urheilijoiden yhteishenki – kaveria ei jätetä, vai?
Mieleeni muistuu juttu venäläisistä naishiihtäjistä, jotenkin tähän tapaan:
”15 km maailmanmestari Ludmila huomasi 30 km mestarin Tatjanan täyttävän kohta 35 vuotta. Juhlan kunniaksi piti ostaa lahja Tatjanalle, mutta mikä olisi sopiva?
Kauan aikaa mietittyään päätti Ludmila ostaa Tatjanalle uuden partakoneen.
Tatjana kiitti Ludmilaa lahjasta juhlatilaisuudessa, ja paketin avattuaan hän vittuuntui niin, että potkaisi Ludmilaa munille.”
Radioamatöörikilpailuissa on menossa eräänlainen murrosvaihe nyt.
Seuraavassa jutussani otan kantaa aiheeseen.
Yleis- ja talviurheilulajeissa korkeimmasta kontrollista pitää huolta ”Antidoping-toimikunta”, joka kusettaa joka ikisen osallistujan suorituksensa jälkeen. Minun mielestäni varsin oikeudenmukainen menetelmä, ja onpa sillä saatu karsittua joitakin asiastaan tietämättömiä ”huijareita” tuloslistoilta, jopa puhtaita suomalaisiakin joskus...
”Emme voi mitenkään käsittää, kuinka näyte voi olla positiivinen”, sanoivat mm. Martti Vaino ja urheilulääkärit Los Angelesin Olympialaisten jälkeen... Lopputulos oli kuitenkin se, että ”mikä juosten tuli, se kusten meni.”
Suomen Hiihtoliitosta ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Takavuosien doping-käryistä ei liitolla ole mitään täsmällistä tietoa. Eikä hiihtäjillä. Joku ulkopuolinen, ennalta tuntematon henkilö oli järjestänyt koko homman. Suomen puhdasta hiihtomainetta vahingoittaakseen. Näinhän todettiin virallisessa hiihtoliiton loppulausumassa tästä asiasta jokin vuosi sitten. Ja Media ei kun jauhaa asiaa, ja vahingoittaa tilannetta.
Minkälainen on suomalaisten urheilijoiden yhteishenki – kaveria ei jätetä, vai?
Mieleeni muistuu juttu venäläisistä naishiihtäjistä, jotenkin tähän tapaan:
”15 km maailmanmestari Ludmila huomasi 30 km mestarin Tatjanan täyttävän kohta 35 vuotta. Juhlan kunniaksi piti ostaa lahja Tatjanalle, mutta mikä olisi sopiva?
Kauan aikaa mietittyään päätti Ludmila ostaa Tatjanalle uuden partakoneen.
Tatjana kiitti Ludmilaa lahjasta juhlatilaisuudessa, ja paketin avattuaan hän vittuuntui niin, että potkaisi Ludmilaa munille.”
Radioamatöörikilpailuissa on menossa eräänlainen murrosvaihe nyt.
Seuraavassa jutussani otan kantaa aiheeseen.
73, Kari OG5M
maanantai 24. elokuuta 2009
JOS TULOJA EI VOI PIENENTÄÄ,
Täytyy menoja kasvattaa.Kuten yleisesti tiedetään, Suomessa on siviilioikeudenkäyntiä varten kolme eri oikeusastetta. Alioikeus eli Käräjäoikeus, muutoksenhakutuomioistuin eli Hovioikeus, ja viimeisenä, ylimpänä asteena ennakkopäätöstuomioistuin eli Korkein oikeus.
Alioikeus antaa esim. riita-asioissa näkemykseensä ja lain tulkintaan perustuvan oikeudenmukaisen tuomion, riidan osapuolia ja heidän todistajiaan kuultuaan. Kuulemista kutsutaan ”pääkäsittelyksi”. Riita-asioista annettuun tuomioon on mahdollista hakea muutosta Hovioikeudesta.
Hovioikeuteen viety valitus, muutoshakemus, on aina perusteltava. Mihin asiaan tuomiossa haetaan muutosta, miten ja mihin perusteisiin viitaten. Pelkkä esim. ”oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisvaatimus” ilman faktoja ja näyttöjä asianlaidan kohtuuttomuudesta ei sinänsä riitä muutosperusteeksi. No, nyt on hoviepisodi käyty, ja aika näyttää miten asiassa käy... Päätös asiasta tullee julki joskus lokakuun puolella, mutta mikäpä tässä on odotellessa.
Alioikeus antaa esim. riita-asioissa näkemykseensä ja lain tulkintaan perustuvan oikeudenmukaisen tuomion, riidan osapuolia ja heidän todistajiaan kuultuaan. Kuulemista kutsutaan ”pääkäsittelyksi”. Riita-asioista annettuun tuomioon on mahdollista hakea muutosta Hovioikeudesta.
Hovioikeuteen viety valitus, muutoshakemus, on aina perusteltava. Mihin asiaan tuomiossa haetaan muutosta, miten ja mihin perusteisiin viitaten. Pelkkä esim. ”oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisvaatimus” ilman faktoja ja näyttöjä asianlaidan kohtuuttomuudesta ei sinänsä riitä muutosperusteeksi. No, nyt on hoviepisodi käyty, ja aika näyttää miten asiassa käy... Päätös asiasta tullee julki joskus lokakuun puolella, mutta mikäpä tässä on odotellessa.
Itse olen sen verran epäaktiivinen henkilö näissä radioamatööriasioissa, että päätöksestä saan vasta tarkemmin tietää, kun olen palannut CQWW-SSB kilpailusta Kanarialta, AO8A asemalta marraskuun alkupuolella. Tuleekohan kolmas perättäinen MM-voitto M/2 joukkueluokassa?
Jos XXXX-Liitto häviää Hovioikeudessa, seuraava vaihe on Korkein oikeus.
Vaan sinnepä ei mennäkään kuin havumajaan. Ensin pitää saada Korkeimmalta oikeudelta valituslupa asiassa. Vuosittain näitä valituslupahakemuksia sinne saapuu yli 2500 kpl, ja vain alle 10 prosentille myönnetään valituslupa. Ja jos ei valituslupaa myönnetä, asia jää sillensä... Hovin päätös jää lainvoimaiseksi.
Kyse on hieman samasta asiasta, kuin että gynekologinkaan asiakkaaksi ei pääse vain ja ainoastaan sillä perusteella että on tunnetusti ja todistetusti ”vittumainen” henkilö.
Tämän kirjoituksen lakiasoihin liittyvät käytännön tiedot on kerätty erään montenegrolaisen julkaisun ”Oikeutta suoraselkäisille kansalaisille” (kansanpainos) tietosivuilta, julkaisuvuosi 1972.
(Suomennos Heim Heik, Raim Leht, prosessiasiantuntijana M. Lain),
kustantaja Pöltsamaa Pöllumajanduskombinaat, Hiiumaa, Eesti [2002], jälkipainos Espoo, Suomi [2003]. ISBN RST-RS 599-59-001/73.
Odotellaan...
73, Kari OG5M
Jos XXXX-Liitto häviää Hovioikeudessa, seuraava vaihe on Korkein oikeus.
Vaan sinnepä ei mennäkään kuin havumajaan. Ensin pitää saada Korkeimmalta oikeudelta valituslupa asiassa. Vuosittain näitä valituslupahakemuksia sinne saapuu yli 2500 kpl, ja vain alle 10 prosentille myönnetään valituslupa. Ja jos ei valituslupaa myönnetä, asia jää sillensä... Hovin päätös jää lainvoimaiseksi.
Kyse on hieman samasta asiasta, kuin että gynekologinkaan asiakkaaksi ei pääse vain ja ainoastaan sillä perusteella että on tunnetusti ja todistetusti ”vittumainen” henkilö.
Tämän kirjoituksen lakiasoihin liittyvät käytännön tiedot on kerätty erään montenegrolaisen julkaisun ”Oikeutta suoraselkäisille kansalaisille” (kansanpainos) tietosivuilta, julkaisuvuosi 1972.
(Suomennos Heim Heik, Raim Leht, prosessiasiantuntijana M. Lain),
kustantaja Pöltsamaa Pöllumajanduskombinaat, Hiiumaa, Eesti [2002], jälkipainos Espoo, Suomi [2003]. ISBN RST-RS 599-59-001/73.
Odotellaan...
73, Kari OG5M
lauantai 22. elokuuta 2009
LOPPUKESÄN PROJEKTEJA, "BIG BROTHER"
Tutkimusta ja tuotekehitystäTaas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin on jännää ja mielenkiintoista seurata vuodenajan vaihtumista. Säät vaihtelevat ääripäästä toiseen, ja ennusteet heittävät häränpyllyä. Sataa ja tuulee, tai sitten ei tuule eikä sada. Viileinä iltoina kalvakka usva hiipii lukemattomin, pehmein kissantassuin yli metsien ja kumpareiden, laaksoja varjostaen. Ensin sitä ei ole missään, ja sitten yht’äkkiä se on kaikkialla.
Vaan kun kohdalle sattuu kuulas, aurinkoinen loppukesän päivä jolloin lämpömittari ehdottaa lukemaksi 22 astetta, jäljellä oleva tuntoaistikin asian vahvistaa, ja kun lisäksi ilmakin on niin kirkas että suorastaan kiiltää, niin ei kun grillaamaan!
Hyvältä maistuisi siankyljys, lehmän sisäfileen lämiskä tai strutsin koipireisi (jos ei ole saatavana lähikaupasta, niin kanankoipikin käy), mutta miksi aina tätä samaa? Tulipa meillä hiljattain puheeksi grillivartaat, ja kuinka siinä olisi työmaata ja haastetta luovalle kulinaristille. Tarkkanakin saa olla mitä survoo niihin tikkuihin, eri materiaaleilla kun on erilaiset kypsymisajat. Pahimmassa tapauksessa joutuu syömään puoliraakaa, sitkeätä läskiä ja karrelle palaneita, kärynneitä paprikan ja sipulin viipaleita viikset noessa...
Siispä olemme kehittäneet yksinkertaisen varrasreseptin joka ei voi aloittelijaltakaan epäonnistua, eli Big Brother grillivartaat (kahdelle):
Tikut 2 kpl n. 30 – 40cm tukevahko pajukeppi, ainakin toinen pää teräväksi vuoltu.
Ruokamateriaalina HK ”Sininen” lenkkipaketti, esivalmisteltuna seuraavasti:
pakkauksen sisältämät makkarankyörät (2 kpl) erotetaan toisistaan, ja kuoret poistetaan.
Varrastikut survaistaan makkaroiden läpi päästä päähän, ja siinä se on!
Vaan kun kohdalle sattuu kuulas, aurinkoinen loppukesän päivä jolloin lämpömittari ehdottaa lukemaksi 22 astetta, jäljellä oleva tuntoaistikin asian vahvistaa, ja kun lisäksi ilmakin on niin kirkas että suorastaan kiiltää, niin ei kun grillaamaan!
Hyvältä maistuisi siankyljys, lehmän sisäfileen lämiskä tai strutsin koipireisi (jos ei ole saatavana lähikaupasta, niin kanankoipikin käy), mutta miksi aina tätä samaa? Tulipa meillä hiljattain puheeksi grillivartaat, ja kuinka siinä olisi työmaata ja haastetta luovalle kulinaristille. Tarkkanakin saa olla mitä survoo niihin tikkuihin, eri materiaaleilla kun on erilaiset kypsymisajat. Pahimmassa tapauksessa joutuu syömään puoliraakaa, sitkeätä läskiä ja karrelle palaneita, kärynneitä paprikan ja sipulin viipaleita viikset noessa...
Siispä olemme kehittäneet yksinkertaisen varrasreseptin joka ei voi aloittelijaltakaan epäonnistua, eli Big Brother grillivartaat (kahdelle):
Tikut 2 kpl n. 30 – 40cm tukevahko pajukeppi, ainakin toinen pää teräväksi vuoltu.
Ruokamateriaalina HK ”Sininen” lenkkipaketti, esivalmisteltuna seuraavasti:
pakkauksen sisältämät makkarankyörät (2 kpl) erotetaan toisistaan, ja kuoret poistetaan.
Varrastikut survaistaan makkaroiden läpi päästä päähän, ja siinä se on!
Vartaat asetetaan grilliin (n. 225 astetta) ja kypsennetään vienolla tulella joka puolelta tasaisesti. Voiko parempaa enää ollakaan? B-luokan ruokamakkaravarras, samettinen, ei tökön tökköä!
Onnistuneen lopputuloksen kruunaa, tottakai, saavutuksen tasoa vastaava ruokajuoma, esim. 0,75 l pullo ranskalaista Lanquedoc-Roussillon Chateau des Erles punaviiniä (eur 37,70). Asiantuntija-arvio kertoo:
"Täyteläinen, notkea, hilpeän yrttimäinen, ei ollenkaan röyhkeä...”
Bon Appetit!
73, Kari OG5M
Bon Appetit!
73, Kari OG5M
sunnuntai 2. elokuuta 2009
ELOKUUN PROJEKTEJA...
Srati Sriti Sralla, tuli talvi, halla.
Elokuuksi vaihtui huomaamatta heinäkuu, tuo suvisen lämmön ja poutapäivien, lomailijoiden kuukausi. No, enpä tuota muuten olisi huomannut, mutta kun lauantaina piti seinäkalenterissa kääntää uusi sivu esiin. Joskus aiemmin tekemäni merkintä elokuulle sattui silmään. Olin ympyröinyt päivämäärän 20.8. Miksiköhän?
Tarkemmin asiaa miettiessäni mieleeni välähti että sorsastushan se alkaa juuri tuolloin. Itse en harrasta metsästysurheilua, mutta 20.8. pyssyt paukkuvat, ruuti palaa, hylsyt kilisevät rannattoman aavan puskissa ja kivikoissa, ja vapaata riistaa ammutaan niin saakelisti.
Sen verran olen kuitenkin vilpitön luonnon ystävä, että toivon useimpien laukausten menevän ohi, varsinkin kun avauspäivänä yleensäkin kaikkein suurimmat tohelot ovat asialla, ja räiskintä on holtitonta muutenkin...
Vuosia sitten, kun mediassa retosteltiin pankkikriisillä, talouslamalla ja –romahduksella, saatiin lukea kuinka se ja se pankki oli harjoittanut ”holtitonta luotonantoa”. Oikeutta käytiin, johtajilta vietiin arvomerkit, ja laitettiin vouti asialle. Laki on laki, sanottiin...
Yhdistyspuolella on paljon vapaampaa. Jos yhdistyksen omistama yritys on menossa kanttu vei,
niin aina voidaan myöntää pääomalainaa, lyhytaikaista vakuudetonta luottoa tms., niin kauan kuin yhdistyksellä piisaa pantattavaa omaisuutta... Ja kun tappion kierre vain jatkuu, ei loppua näy.
Miksi pitää ”aatesyistä” vetää kivirekeä perässään? Eikö SRAL ry – SRAT Oy kytköksessä yritystä pitäisi hoitaa niin, että se pikemminkin tukisi Liiton taloutta, eikä sitä heikentäisi?
Yrityksen pitkä negatiivinen kehitys ja tappiohistoria osoittavat ettei toimintaa ole saatu taloudellisesti kannattavaksi.
Rasmus Weijola, SRAL ry:n hallituksen jäsenenä on suoraselkäisesti tuonut esiin huolestumisensa asiasta. Liiton hallituksen kokouksessa 16.4.2009 todettiin kuitenkin:
”Rasmus Weijolan esitys täsmentää taloustoimikunnan asemaa ei aiheuttanut uusia päätöksiä.”
Sillä lailla!
73, Kari OG5M
Elokuuksi vaihtui huomaamatta heinäkuu, tuo suvisen lämmön ja poutapäivien, lomailijoiden kuukausi. No, enpä tuota muuten olisi huomannut, mutta kun lauantaina piti seinäkalenterissa kääntää uusi sivu esiin. Joskus aiemmin tekemäni merkintä elokuulle sattui silmään. Olin ympyröinyt päivämäärän 20.8. Miksiköhän?
Tarkemmin asiaa miettiessäni mieleeni välähti että sorsastushan se alkaa juuri tuolloin. Itse en harrasta metsästysurheilua, mutta 20.8. pyssyt paukkuvat, ruuti palaa, hylsyt kilisevät rannattoman aavan puskissa ja kivikoissa, ja vapaata riistaa ammutaan niin saakelisti.
Sen verran olen kuitenkin vilpitön luonnon ystävä, että toivon useimpien laukausten menevän ohi, varsinkin kun avauspäivänä yleensäkin kaikkein suurimmat tohelot ovat asialla, ja räiskintä on holtitonta muutenkin...
Vuosia sitten, kun mediassa retosteltiin pankkikriisillä, talouslamalla ja –romahduksella, saatiin lukea kuinka se ja se pankki oli harjoittanut ”holtitonta luotonantoa”. Oikeutta käytiin, johtajilta vietiin arvomerkit, ja laitettiin vouti asialle. Laki on laki, sanottiin...
Yhdistyspuolella on paljon vapaampaa. Jos yhdistyksen omistama yritys on menossa kanttu vei,
niin aina voidaan myöntää pääomalainaa, lyhytaikaista vakuudetonta luottoa tms., niin kauan kuin yhdistyksellä piisaa pantattavaa omaisuutta... Ja kun tappion kierre vain jatkuu, ei loppua näy.
Miksi pitää ”aatesyistä” vetää kivirekeä perässään? Eikö SRAL ry – SRAT Oy kytköksessä yritystä pitäisi hoitaa niin, että se pikemminkin tukisi Liiton taloutta, eikä sitä heikentäisi?
Yrityksen pitkä negatiivinen kehitys ja tappiohistoria osoittavat ettei toimintaa ole saatu taloudellisesti kannattavaksi.
Rasmus Weijola, SRAL ry:n hallituksen jäsenenä on suoraselkäisesti tuonut esiin huolestumisensa asiasta. Liiton hallituksen kokouksessa 16.4.2009 todettiin kuitenkin:
”Rasmus Weijolan esitys täsmentää taloustoimikunnan asemaa ei aiheuttanut uusia päätöksiä.”
Sillä lailla!
73, Kari OG5M
perjantai 31. heinäkuuta 2009
PIELEEN MENNEITÄ PROJEKTEJA, Osa 4
JUMAnkauta juu nääs!
Asiahan ei minulle sinänsä kuulu, mutta olen jo pitemmän aikaa, pelkästä mielenkiinnosta, seurannut Suomen Radioamatööritarvike Oy –nimisen osakeyhtiön ympärillä vellovaa keskustelua, kädenvääntöä, julkista miekkailua ja ankaraa mielipiteiden vaihtoa. Olenhan itsekin bisnesalalla, niin miksipä tuo ei kiinnostaisi...
Jokunen vuosi sitten käytiin kiivasta keskustelua SRAT Oy:n kannattavuudesta tai kannattamattomuudesta. Yhtiö oli varjo vain loistonsa ajoilta, liikevaihdon käyrä sukelsi, kannattavuus laski, tappiota tehtiin urakalla, niinkuin maalla heinää. Vaan eipä ollut näkyvissä mistään suunnasta toivottua sato- tai katokorvausta, apua ja pelastusta...
Firman alasajostakin puhuttiin, mutta tämä ajatus torjuttiin jäsenkokouksessa yksimielisen miehekkäästi, suut vaahdossa, ja eräässä RA-kirjoituksessaan silloinen Liiton puheenjohtaja Pasi Bergman OH3WS totesi kantanaan SRAT Oy:n toiminnasta että ”Se kana munii hyvin!”
Näin sivusta katselijana täytyy vain todeta että munittu on, ja kunnolla.
Yhtiön pääomistaja ja –rahoittaja SRAL myönsi yhtiölle ”pääomalainaa” 20.000 Euroa.
Ellei mainittua manööveria olisi suoritettu, olisi SRAT Oy jouduttu hakemaan konkurssiin. Kyseinen pääoma”laina” on kuitenkin SRAL ry:n kirjanpidossa kirjattu kulueräksi, mikä tarkoittanee sitä että SRAL ei koskaan odotakaan lainan takaisin maksua tapahtuvaksi... Hupsista vaan, siinä meni 20 tonnia Kankkulan kaivoon!
Tarkastellaanpa julkisuuteen saatettuja firman tilinpäätöstietoja tilikaudelta 2008.
- Liikevaihto 80.094,- (edellisenä vuonna 101.005,- erotus 20.911,- miinusta)
- Palkat sivukuluineen 7.294,- (siis vain n. 607,- per kuukausi!)
- Muut kulut 21.354,- (edellisenä vuonna 16.762,-) Mitähän nämä ovat?
- Liikevoitto/tappio -6.358,- (edellisenä vuonna +3.081,-)
Eli reilut yli yhdeksän tonnia ollaan tultu tuloksessa alaspäin. Miksi?
Hoitaako firman operatiivista toimintaa joku, tai kukaan? Lieneekö siellä käytössä se perinteinen kahden mapin systeemi, toisessa lukee ”Aika hoitaa”, ja toisessa ”Aika on jo hoitanut” ?
RA-lehdessä 7/09 oli ”hallituksen uutisissa” tieto, että Liiton hallitus on myöntänyt SRAT Oy:lle ”sähköpostineuvottelussa” lyhytaikaista, vakuudetonta luottoa 4.500 Euroa. Siis lisää velkaa velkojen maksuun.
Ettei vain olisi kyse ”puskaradion” uutisista, joiden mukaan eräs isompi JUMA-projekti olisi mennyt sikäli pieleen, että piti jättää erään komponenttitoimittajan lasku maksamatta kun rahaa tarvittiin ”hieman kriittisempien” laskujen hoitamiseen. Jumat rakennettiin, myytiin, ja rahatkin saatiin kassaan, vaan eivät riittäneet tuotantokustannuksiin...
Nykytrendi tuon firman suhteen näyttää siltä, ettei liiketoiminnan tuotoilla pystytä kattamaan liiketoiminnan kuluja. Oma pääoma on pian negatiivinen. Kuinka monta peräkkäistä tappiollista tilikautta SRAT Oy kestänee?
Aika näyttää.
73, Kari OG5M
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
PIELEEN MENNEITÄ PROJEKTEJA, Osa 3
Eli kuinka ryssimme kilpailu- tai DX-peditioprojektin
Viime aikoina olemme saaneet lukea Radiosport.net ja Contesting.com –palstoilta uutisia vuoden 2008 CQWW SSB-kisan tuloksista, kommentteja, arvosteluita ja jälkipuinteja. Viime vuoden kisa tuotti diskauksia enemmän kuin koskaan CQ-kisojen historiassa. Hylkäysten vuoksi yli 30 operaattoria suljettin pois osallistumasta vuoden 2010 WRTC-kilpailuun. UU0JM sai 3 vuoden kilpailukiellon kaikkiin CQ:n järjestämiin kisoihin, syynä kaksi diskausta viimeisten viiden vuoden aikana...
In one of the most sweeping series of DQ decisions ever issued for a CQ WW DX contest, five multi-ops were disqualified from the 2008 CQ WW DX SSB Contest according to published results sent to radio-sport.net. Sources have also indicated to radio-sport.net that other disqualifications are expected in the CQ WW CW contest results as well.
"Disqualified: D4C, E7DX, 9A1P, 9A7A, UU7J. Altering of QSO log times to conform with the 10-minute rule," said the terse note at the end of the results printed in the September 2009 issue of CQ Radio Amateur, the Spanish language version of CQ Magazine.
As for the operators who were part of the disqualified stations:
· D4C - I4YSS, I4UFH, IZ4DPV. CT1ESV
· 9A7A - 9A2X, 9A3TR, 9A3OS, 9A5X, 9A7V
· 9A1P - 9A1UN, 9A1ZZ, 9A2NA, 9A2RD, 9A2CW, 9A5CW, 9A6XX, 9A8MM, 9A9SF, S55M, S59KW
· E7DX - 9A1TT, E70T, E74AW, E76C, E77DX, E77E, T90R, YT7WM
Also DQ'd was the entry of UU7J, which was operated by Andy Kazantsev UU0JM. On the CQ WW Logs Received Page, UU7J is listed as a Multi-op.
At D4C, the number of questionable contacts was 31 of more than 8k.
"Even we didn't expect this decision," said Fabio Schettino I4UFH, the team leader for D4C's CQ WW SSB effort.
Viime aikoina olemme saaneet lukea Radiosport.net ja Contesting.com –palstoilta uutisia vuoden 2008 CQWW SSB-kisan tuloksista, kommentteja, arvosteluita ja jälkipuinteja. Viime vuoden kisa tuotti diskauksia enemmän kuin koskaan CQ-kisojen historiassa. Hylkäysten vuoksi yli 30 operaattoria suljettin pois osallistumasta vuoden 2010 WRTC-kilpailuun. UU0JM sai 3 vuoden kilpailukiellon kaikkiin CQ:n järjestämiin kisoihin, syynä kaksi diskausta viimeisten viiden vuoden aikana...
In one of the most sweeping series of DQ decisions ever issued for a CQ WW DX contest, five multi-ops were disqualified from the 2008 CQ WW DX SSB Contest according to published results sent to radio-sport.net. Sources have also indicated to radio-sport.net that other disqualifications are expected in the CQ WW CW contest results as well.
"Disqualified: D4C, E7DX, 9A1P, 9A7A, UU7J. Altering of QSO log times to conform with the 10-minute rule," said the terse note at the end of the results printed in the September 2009 issue of CQ Radio Amateur, the Spanish language version of CQ Magazine.
As for the operators who were part of the disqualified stations:
· D4C - I4YSS, I4UFH, IZ4DPV. CT1ESV
· 9A7A - 9A2X, 9A3TR, 9A3OS, 9A5X, 9A7V
· 9A1P - 9A1UN, 9A1ZZ, 9A2NA, 9A2RD, 9A2CW, 9A5CW, 9A6XX, 9A8MM, 9A9SF, S55M, S59KW
· E7DX - 9A1TT, E70T, E74AW, E76C, E77DX, E77E, T90R, YT7WM
Also DQ'd was the entry of UU7J, which was operated by Andy Kazantsev UU0JM. On the CQ WW Logs Received Page, UU7J is listed as a Multi-op.
At D4C, the number of questionable contacts was 31 of more than 8k.
"Even we didn't expect this decision," said Fabio Schettino I4UFH, the team leader for D4C's CQ WW SSB effort.
DX-clusteria hieman seurattuani olen jotenkin tullut siihen lopputulokseen, että meneillään oleva VK9NI (Norfolk) peditio on ainakin EU-näkökulmasta samassa sarjassa tämän jutun otsikon kanssa. ”Ei aina käy niinkuin haaveillaan...”
Joskus käy, kuten elokuun -09 CQ-lehdestä saksittu katkelma kertoo:
“Speaking of the CQWW, we follow the 1A3A story with the 2008 SSB results. Once again, despite continued low sunspot numbers, more than 5000 logs were received. Here's a preview of the worldwide winners in each major category: High Power All Band - HC8A; Low Power All Band - P40A (4th straight win!); QRP - LY8O; Assisted - LX7I; Multi-Single - CN3A (2nd straight win); Multi-Two - AO8A (2nd straight win), and Multi-Multi - K3LR.”
AO8A joukkuessa olin mukana minäkin, Jaskan OH1MA kanssa vuoroteltiin kahdestaan kerroinoperaattoreina koko 48 tuntia. Lokia ei ”säädetty” jälkikäteen. Ei huono lopputulos se maailmanmestaruus...
Osa 4 näistä aiheista ilmestyy lähiaikoina.
73, Kari OG5M
maanantai 27. heinäkuuta 2009
PIELEEN MENNEITÄ PROJEKTEJA, Osa 2
"Kukkia joka lähtöön"Erään määritelmän mukaan projekti on toiminnallis-tavoitteellinen tahtotila, jossa ”osaamattomat yrittävät saada haluttomat tekemään mahdottomia.”
Ei niin kaukaa haettu, etteikö totta toinen puoli. Sen verran sitä minäkin työurani aikana olen erilaisiin projekteihin osallistunut, niin etten tässä aivan puppua kirjota, lämpimikseni.
Projekteja on joka lähtöön, aivan kuten hautaustoimistossa kukkia...
On nuorisoprojekteja, kehitysapuprojekteja, työllisyysprojekteja, elokuvaprojekteja jne.
Maatalousprojekteista vaan en oikein saa tolkkua. Kun vilja itää ja tuleentuu, perunakin kasvaa omia aikojaan, lehmät lypsävät ja possut lihovat, niin mitä ihmeen projektointia siinä tarvitaan? Jos lammaskatraan edessä kysyt remakalla äänellä ”Kuka haluaa ensimmäisenä lähteä teurastamoon?”, niin kuorossapa vastaavat ”Mää, mää, mää!”
Jouduinpa taannoin eräänlaisen ”käännytysprojektin” kohteeksi. Lähistöllä asuva, erästä uskonsuuntausta edustava henkilö tuli vastaan kadulla ja esitti kutsun:
”Tulkaa sunnuntaina (valtakunnan)salille tilaisuuteen, siellä kerrotaan mm. miksi taivaaseen pääsevien luku on vain 144.000.” Minä vastasin: ”En oikeasti vielä tiedä, haluanko taivaaseen – katsokaas kun minulla nimittäin on korkean paikan kammo.”
Keskustelu aiheesta loppui siihen...
Elokuvaprojekteista olen sen verran kuullut, että erään aasialaisen, maailman vauraimpiin maihin kuuluvan maan päämies olisi projekteillaan tuottanut yli 500 maailman parasta elokuvaa, jopa ilman osaavia ammattinäyttelijöitä. Kuulemani mukaan kaikki kyseisen maan suoraselkäiset kansalaiset ovat lähes vapaaehtoisesti käyneet katsomassa ne kaikki... Lieneekö uutinen golfinpelaajien omalaatuista huumoria, mene ja tiedä.
Kaikki ”toiminnallis-tavoitteelliset” aktiviteetit eivät välttämättä täytä oikean projektin tunnusmerkkejä, elleivät vähintään seuraavat vaiheet ole selkeästi havaittavissa:
1. Mahtava innostus
2. Jumalaton sekaannus
3. Järkiintymisvaihe
4. Projektin keskeytys tai hautaaminen
5. Syyllisten etsintä
6. Syyttömien rankaisu
7. Projektiin osallistumattomien palkitseminen
73, Kari OG5M
perjantai 24. heinäkuuta 2009
SUKELLUSPUVUSSA EI KANNATA PIERAISTA...
Kesäillan kevennyksiä, omia ja lainatuita”Panssarimies Susanna Nieminen ohjaa ensimmäisenä naisena taistelupanssarivaunua itsenäisyyspäivän paraatissa sunnuntaina Jyväskylässä. Kansalaiset saavat varautua liikenneruuhkiin ja erityisjärjestelyihin koko viikonlopun ajan.”
”Naisten messuilla ei kainostella. Tavaraa on tarjolla jokaiseen makuun.”
”Palaamme reippaina lomalta 27.7. Teemme kolarivauriot nopeasti ja ammattitaidolla. (Rämän autokorjaamo ky)”
”Opiskeluaikoina hakkasin rahaa saadakseni halkoja.”
”Yllättäkää vaimonne. Tehkää se matolla. (Seppo Ojalan Kutomo ky.)”
”Lihanleikkuukurssi 11.12.93 kello 8.00 - 16.00 (100 mk). Voidaan leikata myös kurssilaisten omia leimattuja ruhoja! (Ilmoitus Länsi-Savossa 28.11.93)”
”Terapiamessuilla etsitään vaihtoehtoja elämälle. (Otsikko Tamperelaisessa 20.4.94)”
”Sonkajärven Työttömien ruokala on toistaiseksi kiinni työvoimapulan vuoksi.(Ilmoitus Miilussa 8.3.95)”
”Voit myös tulla neuvottelemaan hiusongelmistasi, jotka henkilökuntamme toteuttaa Sinulle myöhemmin. (Kampaamoilmoitus Satakunnan Kansassa 14.4.95)”
”Alennusmyynti vain tämän viikon. Tuotteita saatana rajoitetusti. (ilmoitus Helsinkiläisen kaupan ikkunassa ennen pääsiäistä)”
”Ikuinen rakkaus -elokuvassa Oldman näyttelee reilut parisataa vuotta haudassa maatunutta säveltäjänero Ludwig van Beethovenia. (Ilta- Sanomat)”
”Isänpäivän lounas tänään klo 11-15. Lapsille mummonlihamureke.”
”Nykäsen ongelmana on toinen hyppy. Hän ei ole saanut oikeastaan missään talven kilpailussa onnistumaan kahta hyppyä samanaikaisesti.”
”Puheenjohtajavalintaa venytti se, ettei tällä kertaa ollut yhtään selvää ehdokasta.”
”VR kaavailee toisen miehen pudottamista veturista.”
”Veneestä sorsastaessa on turvallisinta ampua yksi metsästäjä kerrallaan. (Sibbo skärgårds jaktföreningen 18.8.1997)”
73, Kari OG5M
”Naisten messuilla ei kainostella. Tavaraa on tarjolla jokaiseen makuun.”
”Palaamme reippaina lomalta 27.7. Teemme kolarivauriot nopeasti ja ammattitaidolla. (Rämän autokorjaamo ky)”
”Opiskeluaikoina hakkasin rahaa saadakseni halkoja.”
”Yllättäkää vaimonne. Tehkää se matolla. (Seppo Ojalan Kutomo ky.)”
”Lihanleikkuukurssi 11.12.93 kello 8.00 - 16.00 (100 mk). Voidaan leikata myös kurssilaisten omia leimattuja ruhoja! (Ilmoitus Länsi-Savossa 28.11.93)”
”Terapiamessuilla etsitään vaihtoehtoja elämälle. (Otsikko Tamperelaisessa 20.4.94)”
”Sonkajärven Työttömien ruokala on toistaiseksi kiinni työvoimapulan vuoksi.(Ilmoitus Miilussa 8.3.95)”
”Voit myös tulla neuvottelemaan hiusongelmistasi, jotka henkilökuntamme toteuttaa Sinulle myöhemmin. (Kampaamoilmoitus Satakunnan Kansassa 14.4.95)”
”Alennusmyynti vain tämän viikon. Tuotteita saatana rajoitetusti. (ilmoitus Helsinkiläisen kaupan ikkunassa ennen pääsiäistä)”
”Ikuinen rakkaus -elokuvassa Oldman näyttelee reilut parisataa vuotta haudassa maatunutta säveltäjänero Ludwig van Beethovenia. (Ilta- Sanomat)”
”Isänpäivän lounas tänään klo 11-15. Lapsille mummonlihamureke.”
”Nykäsen ongelmana on toinen hyppy. Hän ei ole saanut oikeastaan missään talven kilpailussa onnistumaan kahta hyppyä samanaikaisesti.”
”Puheenjohtajavalintaa venytti se, ettei tällä kertaa ollut yhtään selvää ehdokasta.”
”VR kaavailee toisen miehen pudottamista veturista.”
”Veneestä sorsastaessa on turvallisinta ampua yksi metsästäjä kerrallaan. (Sibbo skärgårds jaktföreningen 18.8.1997)”
73, Kari OG5M
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
PIELEEN MENNEITÄ PROJEKTEJA, Osa 1
Kun tarve ja tarjonta eivät kohtaa...
Kännykkäni soi klo 19:20. Näytössä vilkkuu ”Tuntematon numero soittaa”. Ihan vain mielenkiinnosta päätän vastata... onkohan soittaja pankkiiri Bwana Ngono Nigeriasta, vai onko se turkkilainen Karmal taas lentävien mattojen asialla. Kenties se onkin Ankelo Paskiaano, kelpo italialainen, tyrkyttämässä Parman kinkkua, edullisesti tukkuerissä...
Selvennykseksi mainittakoon että toimenkuvani johdosta joudun silloin tällöin kaikenlaisten kansainvälisten ”bisneshakkereiden” pommittamaksi, puhelimitse tai sähköpostitse. ”Ilmoittamalla pankkitilinne numeron, tunnukset ja salasanat, voimme vahvistaa USD 10.000.000 siirtämisen tilillenne, sen jälkeen, kun olette ensi tilassa suorittanut vaadittavan varainsiirtoveron, USD 10.000 oheiselle tilillemme.”
Tällä kertaa soittaja olikin lehtimyyjä, ja voip-puhelu Kanarialta tai jostakin Espanjasta.
- Meillä olisi nyt aivan huippuedullinen tarjous XYZ-lehdestä juuri sinulle Kari.
- En tarvitse tuota lehteä.
- Minä en kysy tarvitsetko, eihän kukaan tarvitse – vaan oletko kiinnostunut pitämään itsesi ajan tasalla alasi asioissa, haluatko elää ajan hermolla?
BINGO!
Paras kuulemani myyntiesittely, tarpeen luominen yhdellä lauseella, ja asiakas on koukussa.
- No onhan se niinkin, mutta ajan tasalla ja hermolla pysyäkseni elän tässä hetkessä, enkä lue lehdistä jo kertaalleen tapahtuneita, menneitä asioita, vastasin.
- Aivan, mutta kun ymmärtääkseni joudut työksesi juoksemaan bisneksen perässä, niin eikö tämä helpottaisi työtäsi?
- En juokse bisneksen perässä, minä menen sitä vastaan... Kiitos vaan tarjouksestasi, hyvää illanjatkoa, moikka.
- Klik. Linja sulkeutui.
"Karaistunut myyjä ei pettymyksistä lannistu, vaan jatkaa rinta rottingilla, kohti uusia pettymyksiä..."
73, Kari OG5M
maanantai 13. heinäkuuta 2009
MAN GÖR - INGENJÖR
Leivotaanpa eväät kilpailuaseman rakentamiseen!Olipa kerran pieni punainen kana, joka nokki pihamaan kovaa pintaa ja löysi muutaman vehnänjyvän. Kana kutsui muut pihan eläimet neuvonpitoon kertoen, että kylvämällä vehnän ja korjaamalla sadon viljasta saisivat kaikki leipää syödäkseen. Samalla kana pyysi muilta apua kylvötöihin.
- Ei ole minusta kylväjäksi,lehmä sanoi.
- Eikä minusta, sika röhki.
- Ei ole minusta kylväjäksi,lehmä sanoi.
- Eikä minusta, sika röhki.
- En minäkään siihen ryhdy, lammas määki.
- Kun eivät muut, en minäkään, hanhi kaakatti.
- Hyvä on, kana sanoi, keräsi jyvät ja kylvi vehnän.
Vilja iti hyvin ja kasvoi ennen pitkää korkeaksi. Tähkien kellastuessa kana alkoi pyydellä muilta apua sadonkorjuuseen.
Hanhi kielsi heti apunsa ilman perusteluja.
- Minä olen ammattimies aivan toisella alalla, sika torjui pyynnön.
- Minä en työttömyysavustusta vaaranna, lammas perusteli.
- Minä en viljapuoleen sekaannu, lehmä tokaisi.
Pieni kana korjasi sadon yksin. Se vielä puikin sen ja vei yksin myllyyn.
Kun sillä oli jauhot, se kysyi muilta, olisiko niillä halua leipomiseen.
- Ei käy, menee ylitöiksi, lehmä ammaisi
- Se on toisen osaston työtä, lammas kieltäytyi
- Minulla on tänään vapaapäivä, hanhi töräytti
- Siinä hommassa on oltava vähintään kolme työntekijää ja työnjohtaja, sika muistutti.
Yksin joutui pieni kana jälleen töihin. Se leipoi viisi komeaa leipää ja jätti ne näkyville jäähtymään. Siitäkös syntyi liikettä pihamaalla. Kaikki halusivat saada osansa leivästä. Pieni kana ilmoitti itse syövänsä kaikki leivät...
- Todellinen riistäjä, lehmä mylvi
- Järjestelmää on muutettava, sika röhki raivoissaan
- Demokratisointi on ulotettava joka alalle, kaakatti hanhi kiihkoissaan
- Primääritarpeiden tyydyttäminen on mahdollista ainoastaan demokratiassa, lammas veisteli oppineesti
Kiihtyneet kumppanit järjestivät mielenosoituksen vaatien oikeuksiaan. Ne marssivat kanaraukan ympärillä huutaen sille törkeyksiä. Tilannetta rauhoittamaan kutsuttiin paikalle työsuojelutarkastaja, joka saamiensa ohjeiden mukaan palautti kanan heti päiväjärjestykseen.
- Kuulepas kana, sinä et saa olla ahne. Sitäpaitsi en ole ollenkaan varma, onko työsi tehty säännösten mukaisesti. Sinä voisit saada melkoiset rapsut, jos oikein tarkoiksi käytäisiin. Leivät ovat ylimitoitettuja! Demokratian sääntöjä tulee jokaisen noudattaa.
Kanaraukka hämmästyi. - Mutta, mutta, minä olen ansainnut leipäni, olen yksin tehnyt kaiken työn... - Tottakai, mutta toki sinun on tiedettävä, että jo nytkin, jo ennen demokratiaan siirtymistä, ahkerien tekijöiden on jaettava työnsä hedelmät vähemmän tuottavien kanssa, tarkastaja luennoi solunsa oppien mukaisesti.
Niin sitten leivät jaettiin ja kaikki elivät onnellisina pihamaalla. Pikku kanakin hymyili ja kotkotti olevansa kiitollinen siitä, että sai pitää yhden leivän. Kuitenkin muut eläimet ihmettelivät myöhemmin, miksi pieni kana ei enää koskaan leiponut uudelleen...
- Kun eivät muut, en minäkään, hanhi kaakatti.
- Hyvä on, kana sanoi, keräsi jyvät ja kylvi vehnän.
Vilja iti hyvin ja kasvoi ennen pitkää korkeaksi. Tähkien kellastuessa kana alkoi pyydellä muilta apua sadonkorjuuseen.
Hanhi kielsi heti apunsa ilman perusteluja.
- Minä olen ammattimies aivan toisella alalla, sika torjui pyynnön.
- Minä en työttömyysavustusta vaaranna, lammas perusteli.
- Minä en viljapuoleen sekaannu, lehmä tokaisi.
Pieni kana korjasi sadon yksin. Se vielä puikin sen ja vei yksin myllyyn.
Kun sillä oli jauhot, se kysyi muilta, olisiko niillä halua leipomiseen.
- Ei käy, menee ylitöiksi, lehmä ammaisi
- Se on toisen osaston työtä, lammas kieltäytyi
- Minulla on tänään vapaapäivä, hanhi töräytti
- Siinä hommassa on oltava vähintään kolme työntekijää ja työnjohtaja, sika muistutti.
Yksin joutui pieni kana jälleen töihin. Se leipoi viisi komeaa leipää ja jätti ne näkyville jäähtymään. Siitäkös syntyi liikettä pihamaalla. Kaikki halusivat saada osansa leivästä. Pieni kana ilmoitti itse syövänsä kaikki leivät...
- Todellinen riistäjä, lehmä mylvi
- Järjestelmää on muutettava, sika röhki raivoissaan
- Demokratisointi on ulotettava joka alalle, kaakatti hanhi kiihkoissaan
- Primääritarpeiden tyydyttäminen on mahdollista ainoastaan demokratiassa, lammas veisteli oppineesti
Kiihtyneet kumppanit järjestivät mielenosoituksen vaatien oikeuksiaan. Ne marssivat kanaraukan ympärillä huutaen sille törkeyksiä. Tilannetta rauhoittamaan kutsuttiin paikalle työsuojelutarkastaja, joka saamiensa ohjeiden mukaan palautti kanan heti päiväjärjestykseen.
- Kuulepas kana, sinä et saa olla ahne. Sitäpaitsi en ole ollenkaan varma, onko työsi tehty säännösten mukaisesti. Sinä voisit saada melkoiset rapsut, jos oikein tarkoiksi käytäisiin. Leivät ovat ylimitoitettuja! Demokratian sääntöjä tulee jokaisen noudattaa.
Kanaraukka hämmästyi. - Mutta, mutta, minä olen ansainnut leipäni, olen yksin tehnyt kaiken työn... - Tottakai, mutta toki sinun on tiedettävä, että jo nytkin, jo ennen demokratiaan siirtymistä, ahkerien tekijöiden on jaettava työnsä hedelmät vähemmän tuottavien kanssa, tarkastaja luennoi solunsa oppien mukaisesti.
Niin sitten leivät jaettiin ja kaikki elivät onnellisina pihamaalla. Pikku kanakin hymyili ja kotkotti olevansa kiitollinen siitä, että sai pitää yhden leivän. Kuitenkin muut eläimet ihmettelivät myöhemmin, miksi pieni kana ei enää koskaan leiponut uudelleen...
(Tämä tarina on lainattu eräästä Komsomolskaja Pravdan kesänumerosta vuodelta 1977.)
73, Kari OG5M
torstai 25. kesäkuuta 2009
OPPIA IKÄ KAIKKI
Kuten tiedetään, maailman paras harrastus, radioamatööritoiminta, on varsin kansainvälistä. Niinpä sitä harrastetaan ikään, sukupuoleen, kansallisuus- tai kansalaisuustaustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta lähes kaikissa maailman maissa, ja varsin huomattavalla innolla. Karavaanari voi olla kaikkien kaveri, ja kuningas voi olla duunarin veli. Yhteydenpitokin päätetään aina ”parhaisiin terveisiin”.
Niinpä ei ole ihme, että tämänkaltainen globaali, käytännössä toteutunut ja jo lähes sata vuotta kestänyt aateveljeyden ihannetila ei ole jäänyt julkisuudessa huomiotta.
Eräs avarakatseinen, Suomessa lopputyötään yhteiskuntatieteiden alalla suorittava Kuksistanian Tasavallasta kotoisin oleva opiskelija Paniski Ku Saiski (30 v) päätti hankkia aiheeseen liittyvän haastattelun lopputyönsä huipennukseksi. Hän päätti tehdä haastattelunsa ex tempore, ennalta ilmoittamatta, jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen ilman että haastateltava saisi mahdollisuutta valmistautua etukäteen...
Viikon verran kyliä ja kuntia kierreltyään hän äkkäsi erään omakotitalon katolla HF-yagin, pari vertikaalia ja alabandien dipolit. Kappas vain, ajatteli hän, tuolla se riemu lentää! Ovikello soi, haastattelu alkaa...
- Päivää, oletteko radioamatööri?
- Kyllä olen.
- Kuulutteko liittoon?
- Kuulun kyllä.
- Paljonko teillä on XXXX-liitossa jäseniä?
- Jotain 4300 tai sinne päin...
- Onko teillä XXXX-liitossa vähemmistöjä?
- On toki, on toki.
- Osaatteko sanoa paljonko?
- No, ehkä noin yhden promillen verran.
- Niinkö vähän, tämäpä yllättävää, suvaitsevassa Suomessa!
- No niin, niin.
- Miksi kutsutte heitä?
- HALLITUKSEKSI.
Niinpä ei ole ihme, että tämänkaltainen globaali, käytännössä toteutunut ja jo lähes sata vuotta kestänyt aateveljeyden ihannetila ei ole jäänyt julkisuudessa huomiotta.
Eräs avarakatseinen, Suomessa lopputyötään yhteiskuntatieteiden alalla suorittava Kuksistanian Tasavallasta kotoisin oleva opiskelija Paniski Ku Saiski (30 v) päätti hankkia aiheeseen liittyvän haastattelun lopputyönsä huipennukseksi. Hän päätti tehdä haastattelunsa ex tempore, ennalta ilmoittamatta, jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen ilman että haastateltava saisi mahdollisuutta valmistautua etukäteen...
Viikon verran kyliä ja kuntia kierreltyään hän äkkäsi erään omakotitalon katolla HF-yagin, pari vertikaalia ja alabandien dipolit. Kappas vain, ajatteli hän, tuolla se riemu lentää! Ovikello soi, haastattelu alkaa...
- Päivää, oletteko radioamatööri?
- Kyllä olen.
- Kuulutteko liittoon?
- Kuulun kyllä.
- Paljonko teillä on XXXX-liitossa jäseniä?
- Jotain 4300 tai sinne päin...
- Onko teillä XXXX-liitossa vähemmistöjä?
- On toki, on toki.
- Osaatteko sanoa paljonko?
- No, ehkä noin yhden promillen verran.
- Niinkö vähän, tämäpä yllättävää, suvaitsevassa Suomessa!
- No niin, niin.
- Miksi kutsutte heitä?
- HALLITUKSEKSI.
- Kiitos haastattelusta!
- Kiitos, ja parhaat terveiset, 73!
73, Kari OG5M
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
KAUAS PILVET KARKAAVAT
Mittumaari oli ja meni. Tuulinen, sateinen ja kylmä. Nauti siinä sitten Suomen suvesta.
No, sääilmiöille emme voi mitään, yhtä vähän kuin avaruussäälle. Kun auringossa ei ole pilkkuja niin ei sitten, ei kerta kaikkiaan. Pikkuisen ”mitutti” huonot ilmat... lomakin meni.
Puiden latvukset suhisivat, kohisivat ja reuhtoivat sateisessa tuulessa vartensa luokille. Jotenkin tuli mieleeni että paikallaan töröttävien puiden (ja puupäiden) näkökulmasta katsottuna tuuli on aina vastainen, viuhuu se sitten mistä suunnasta tahansa...
Myötätuulen voi aistia selkänsä takaa, lähihistoriasta ja yhteisten saavutusten suunnasta, hyväntahtoisena eteenpäin vievänä voimana, tavoitteena yhteinen päämäärä. Ellei sitten joku taustaherra satu pyörittämään tuulimyllyn propellia väärään suuntaan...
Tänään sunnuntaina sää kirkastui ja lämpeni. Mikäpä olikaan istuessa kuistilla ja nauttia paisteesta parin viileän oluen kera. Henkilöt, joiden kalenteri nyt näyttää loman alkavan, saavat todennäköisesti lämpöä ja auringon kiloa ihan runsaudeksi asti, sikäli kun on ilmatieteen laitoksen ennusteisiin uskomista. Kauas pilvet karkaavat. Oma kalenterini näyttää jotta maanantaina töihin, tekemään myyntiennusteita loppukesälle. Tässäkö se nyt oli, lyhyt Suomen suvi?
Lähiaikoina tuskin sataa, paitsi avustuksia ja jäsentukea erään liiton kassaan, kaikista tuuteista ja ränneistä. Kun luvuista ja lukumääristä puhutaan, välillä tuntuu ettei ko. liiton hallitus oikein tunnu erottavan ”sataa” ja ”sataa tuhatta” toisistaan. On se merkillistä.
No, niin kauan kuin pantattavaa omaisuutta riittää, saa sitä vastaan pankista limiittiä. Kaikki hyvin!
Julkisyhteisön tilintarkastajien lausunnolla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Jos lausunto ei miellytä, tai on hallituksen toimintalinjan vastainen, voidaan aina järjestää jäsenkokouksessa äänestys ja täten myöntää hallitukselle vastuuvapaus ehdoitta...
”Vastakkainasettelu liiton toiminnassa on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä”, totesti kevätkokouksen puheenjohtaja napakasti.
Kokous päätettiin suosionosoituksin ja runsain aplodein.
73, Kari OG5M
perjantai 19. kesäkuuta 2009
VALON JUHLAA
”Viime säteen heittää päivä laskeissaan,
Ilta tienoon peittää harsovaipallaan.
Muuan kulkija tietä käy, hänen laulunsa soi...”
Ulkoisesti kaunis, vehreä ja kukkiva, mutta vilakka syyssää suosii meitä kesäloman viettäjiä nytten. Juhannus on meillä herttainen, vaan ei ole taivas sininen. Pusakkaa päälle, pipo matkaan ja ei kun hauvelia ulkoiluttamaan. Juhannuksen tärkeintä varustetta, sateenvarjoa, ei sovi unohtaa...
Samanlaistahan se oli reilu vuosi sitten, tosin kesäkuun alkupäivinä, kun vierailin Kouvolan radiokerhon, OH5AG kesäleirillä. Esitin tuolloin AO8A CQWW SSB 2007-kontestivideon, ja kerroin minkälaista se on osallistua isoon kansainväliseen kilpailuun ulkomailta, kansainvälisessä voittajajoukkueessa, kivaa!
Leiriä kunnioitti läsnäolollaan myös SRALin istuva puheenjohtaja Raimo Lehto OH2BCI, kättelimme ja lausuimme kohteliaisuuksia puolin ja toisin.
Esitin mieltäni askarruttaneen kysymykseni ääneen: ”Mitenkäs sen ’jäsenasian’ kanssa menee?” Lehto vastasi: ”Kyllä Liitolla pitää olla oikeus valita jäsenensä!”
Emme jatkaneet aiheesta enempää. Jos ja kun Liitto ”valitsee” jäsenensä käräjämenettelyn kautta, jälkikäteen, niinkuin nyt näyttää käytäntö olevan, niin antaa mennä vaan. Itse erosin omasta aloitteestani.
Erotetun jäsenen asia on tähän mennessä poikinut Liitolle reilut kolmekymmentä tonnia taloudellista tappiota. Kun käräjäoikeus on päätöksessään todennut Liiton tässä asiassa rikkoneen sekä yhdistyslakia, että myös omia sääntöjään, niin ihmettelenpä vain, kuinka hovioikeus voisi laittoman kääntää lailliseksi? On mahdollista, että hovioikeusprosessista Liitolle tulee vielä toinen mokoma maksettavaa. Tästä syystä Liiton hallitus, välttääkseen (pakoillaakseen, saatana!) vastuutaan, äänestyttää itselleen vastuuvapauden kevätkokouksessa. 64 jäsentä 4297 jäsenestä päätti näin. Missä ovat puuttuvat 4233?
Äänestysprosentti kokouksessa oli 99,987 eli korkein koskaan tähän saakka.
Lausunnossaan tilintarkastajat myöntävät kieltäneensä vastuuvapauden antamista Liiton hallitukselle ”jäsenasian” osalta, kunnes hovioikeuskäsittely on saatu päätökseen.
Mustat pilvet nousevat... Olisi hauskaa kuulla asiallisia vastauksia seuraavilta henkilöiltä:
Lehdokki, Raymond
Jäsenasiain kansankomissaari, päättäjä
Heikin-Jukkanen, Heimo
Alan asiantuntija
Pussi-Hukkanen, Pekko
Yhdistyspoliittinen kouluttaja, vannoutunut poikamies jo kolmannessa polvessa
Ilta tienoon peittää harsovaipallaan.
Muuan kulkija tietä käy, hänen laulunsa soi...”
Ulkoisesti kaunis, vehreä ja kukkiva, mutta vilakka syyssää suosii meitä kesäloman viettäjiä nytten. Juhannus on meillä herttainen, vaan ei ole taivas sininen. Pusakkaa päälle, pipo matkaan ja ei kun hauvelia ulkoiluttamaan. Juhannuksen tärkeintä varustetta, sateenvarjoa, ei sovi unohtaa...
Samanlaistahan se oli reilu vuosi sitten, tosin kesäkuun alkupäivinä, kun vierailin Kouvolan radiokerhon, OH5AG kesäleirillä. Esitin tuolloin AO8A CQWW SSB 2007-kontestivideon, ja kerroin minkälaista se on osallistua isoon kansainväliseen kilpailuun ulkomailta, kansainvälisessä voittajajoukkueessa, kivaa!
Leiriä kunnioitti läsnäolollaan myös SRALin istuva puheenjohtaja Raimo Lehto OH2BCI, kättelimme ja lausuimme kohteliaisuuksia puolin ja toisin.
Esitin mieltäni askarruttaneen kysymykseni ääneen: ”Mitenkäs sen ’jäsenasian’ kanssa menee?” Lehto vastasi: ”Kyllä Liitolla pitää olla oikeus valita jäsenensä!”
Emme jatkaneet aiheesta enempää. Jos ja kun Liitto ”valitsee” jäsenensä käräjämenettelyn kautta, jälkikäteen, niinkuin nyt näyttää käytäntö olevan, niin antaa mennä vaan. Itse erosin omasta aloitteestani.
Erotetun jäsenen asia on tähän mennessä poikinut Liitolle reilut kolmekymmentä tonnia taloudellista tappiota. Kun käräjäoikeus on päätöksessään todennut Liiton tässä asiassa rikkoneen sekä yhdistyslakia, että myös omia sääntöjään, niin ihmettelenpä vain, kuinka hovioikeus voisi laittoman kääntää lailliseksi? On mahdollista, että hovioikeusprosessista Liitolle tulee vielä toinen mokoma maksettavaa. Tästä syystä Liiton hallitus, välttääkseen (pakoillaakseen, saatana!) vastuutaan, äänestyttää itselleen vastuuvapauden kevätkokouksessa. 64 jäsentä 4297 jäsenestä päätti näin. Missä ovat puuttuvat 4233?
Äänestysprosentti kokouksessa oli 99,987 eli korkein koskaan tähän saakka.
Lausunnossaan tilintarkastajat myöntävät kieltäneensä vastuuvapauden antamista Liiton hallitukselle ”jäsenasian” osalta, kunnes hovioikeuskäsittely on saatu päätökseen.
Mustat pilvet nousevat... Olisi hauskaa kuulla asiallisia vastauksia seuraavilta henkilöiltä:
Lehdokki, Raymond
Jäsenasiain kansankomissaari, päättäjä
Heikin-Jukkanen, Heimo
Alan asiantuntija
Pussi-Hukkanen, Pekko
Yhdistyspoliittinen kouluttaja, vannoutunut poikamies jo kolmannessa polvessa
Komitean muut jäsenet:
Orvokki, Muurikki, Vuokko ja moni muu
Loppusanat
"Käräjätuomarin puolueellisuus ja vähäverisyys aiheutti SRALin tappion asiassa.
Jos tuomari olisi ollut mieleltään ja asenteeltaan puhdas ja puolueeton, olisi hän heti havainnut asioiden oikean laidan... Nyt sensijaan, että olisi voinut olla SRALin puolella, tuomari olikin Jussilan puolella. Tätä ei voi järjellä ymmärtää. Kun vastakkain on yksi (1) jäsen, ja n. 4300 jäsentä käsittävä liitto ja sen hallitus, miksi tavoitteellisen demokratian oikeuttamat voimasuhteet eivät riittäneet?"
Pöytäkirjan vakuudeksi,
ulkoistuksesta vastaavana:
Oiva Kankkunen, toimitusjohtaja
Aimo Rapula, markkinointiassistentti
Ylä-Savon Monottamo Ky (Ky = kyseenalainen yritys)
74800 Kyrväntö
”Oon köyhä laulaja mä vaan, tunnen ikävää.
Synnyinseudut jäivät, kauniit nuoruuspäivät menneet on.”
73, Kari OG5M
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
lauantai 23. toukokuuta 2009
TULOKSENTEKIJÖITÄ
Onko heitä?Näin taantuman aikana kun seuraa talousuutisia, huomaa että perinteisiä tuotannollisia latuja kihnuttavat yritykset, isot ja pienet, ovat enempi tai vähempi lirissä.
Yyteetä neuvotellaan, lomarahoja vaihdetaan vapaiksi ja monille ilmestyy kiiltonahkajalkineen pohjapiirustukset persuksiin. Soppajonossakin on tilaa etupäässä takapäässä...
Erään ison paperitehtaan toimitusjohtaja kertoi taannoin uutisissa että Etelä-Amerikassa tuotetun sellutonnin nettohinta on paljon halvempi kuin Suomessa vastaavan sellutonnin tuottamiseen tarvittavan raaka-aineen (puun) ostohinta... Ja taas lähtee 600 ihmistä mieron tielle, tuntemattomine kohtaloineen, tyhjine lompakoineen, väsyneenä kaikkeen.
Asiantuntijoille riittää töitä, vai riittääkö? Ulkoistus on kova sana, mutta miksi ulkoistuspalveluita tarjoavat yrityksetkin ulkoistavat osaavaa henkilöstöään? Mihin tämä globaali taantuma johtaneekaan?
Pikku tarina tosielämästä ja asiantuntijapalveluista kauan sitten, kun osaavia ammattilaisia vielä arvostettiin:
Erään maaseutuseurakunnan kirkon urut olivat lakanneet toimimasta. Ei kai siitä mitään tule, jos seurakuntalaiset joutuvat veisaamaan hoosiannaa omaan piikkiinsä. Niinpä seurakunnan kanttori, suntio ja kirkkoherra päättivät tilata paikalle urkujen korjaajan, asiantuntijan, yksimielisesti. Äijä tuli sovitusti, teki töitä 15 minuuttia ja urut soivat taas.
Kanttori, suntio ja kirkkoherra riemuitsivat, äkkiäpä kävi ja varmaan halvallakin! Sunnuntaina, kirkonmenojen jälkeen laskettiin ennätyskolehti, yli 500 markkaa...
No, urkujen korjauksesta tuli lasku seuraavalla viikolla:
1. Kääntänyt ruuvia, 50 markkaa
2. Tietänyt mitä ruuvia kääntää, 500 markkaa
Yhteensä 550 markkaa
Asiantuntemuksen substanssiarvo oli siis 100% kohdallaan. Nykypäivän virtuaalimaailmassa tuo vaan tuntuu olevan toisin päin. Osaajat ulkoistetaan, jees-miehet ja visionäärit jäävät jäljelle.
Yyteetä neuvotellaan, lomarahoja vaihdetaan vapaiksi ja monille ilmestyy kiiltonahkajalkineen pohjapiirustukset persuksiin. Soppajonossakin on tilaa etupäässä takapäässä...
Erään ison paperitehtaan toimitusjohtaja kertoi taannoin uutisissa että Etelä-Amerikassa tuotetun sellutonnin nettohinta on paljon halvempi kuin Suomessa vastaavan sellutonnin tuottamiseen tarvittavan raaka-aineen (puun) ostohinta... Ja taas lähtee 600 ihmistä mieron tielle, tuntemattomine kohtaloineen, tyhjine lompakoineen, väsyneenä kaikkeen.
Asiantuntijoille riittää töitä, vai riittääkö? Ulkoistus on kova sana, mutta miksi ulkoistuspalveluita tarjoavat yrityksetkin ulkoistavat osaavaa henkilöstöään? Mihin tämä globaali taantuma johtaneekaan?
Pikku tarina tosielämästä ja asiantuntijapalveluista kauan sitten, kun osaavia ammattilaisia vielä arvostettiin:
Erään maaseutuseurakunnan kirkon urut olivat lakanneet toimimasta. Ei kai siitä mitään tule, jos seurakuntalaiset joutuvat veisaamaan hoosiannaa omaan piikkiinsä. Niinpä seurakunnan kanttori, suntio ja kirkkoherra päättivät tilata paikalle urkujen korjaajan, asiantuntijan, yksimielisesti. Äijä tuli sovitusti, teki töitä 15 minuuttia ja urut soivat taas.
Kanttori, suntio ja kirkkoherra riemuitsivat, äkkiäpä kävi ja varmaan halvallakin! Sunnuntaina, kirkonmenojen jälkeen laskettiin ennätyskolehti, yli 500 markkaa...
No, urkujen korjauksesta tuli lasku seuraavalla viikolla:
1. Kääntänyt ruuvia, 50 markkaa
2. Tietänyt mitä ruuvia kääntää, 500 markkaa
Yhteensä 550 markkaa
Asiantuntemuksen substanssiarvo oli siis 100% kohdallaan. Nykypäivän virtuaalimaailmassa tuo vaan tuntuu olevan toisin päin. Osaajat ulkoistetaan, jees-miehet ja visionäärit jäävät jäljelle.
Man gör – joku mies tekee, Ingenjör – ei kukaan tee...
Viime keskiviikkona 20.5. havaitsin ensimmäiset pääskyset täällä Tiltun pitäjässä. Kesä on virallisesti saapunut. Laitetaanpa siis suvipalttoo päälle ja nautitaan vuodenajasta.
73, Kari OG5M
Viime keskiviikkona 20.5. havaitsin ensimmäiset pääskyset täällä Tiltun pitäjässä. Kesä on virallisesti saapunut. Laitetaanpa siis suvipalttoo päälle ja nautitaan vuodenajasta.
73, Kari OG5M
tiistai 21. huhtikuuta 2009
ILTASATU
Montako soutajaa tarvitaan jotta vene kulkee?
Olipa kerran kaksi kuningaskuntaa, Saimaa ja Loimaa.
Eräänä päivänä kuningaskunnat päättivät pitkään jatkuneen yhteistyönsä kunniaksi järjestää vuosittaisen soutukilpailun 8-miehisin joukkuein.
Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa, ja kun kilpailupäivä tuli, kumpikin joukkue oli mielestään huippukunnossa, voitto on varma!
Mutta - loimaalaiset voittivat saimaalaiset ylivoimaisesti kilometrillä...
Häviön jälkeen saimaalaisjoukkueessa vallitsi tappiomieliala. Joukkueen ylin johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän on pakko voittaa seuraavan vuoden kisa.
Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi että loimaalaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas saimaalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä. Miten ihmeessä loimaalainen joukkue voi pärjätä yhden henkilön ohjausorganisaatiolla?
Tässä kriisitilanteessa saimaalaisten johto osoitti huomattavaa tarmoa ja toimintakykyä.
Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta, suorituskykyä ja ohjausorganisaation rakennetta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että saimaalaisten joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.
Asiantuntijoiden raportin perusteella johto teki välittömästi radikaaleja muutoksia joukkueen kokoonpanoon.
Uuteen joukkueeseen tuli kolme perämiestä, kaksi yliperämiestä, kehitysjohtaja, joukkueenjohtaja, ja yksi soutaja. Uusin kehitysidea johdon taholta oli, että soutajan motivoimiseksi luotiin erityinen bonuspistejärjestelmä:
”Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta.”
- - -
Seuraavana vuonna loimaalaiset voittivat kahdella kilometrillä... Saimaalainen joukkue erotti soutajan, huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin erikoisbonukset johdolle sen osoittamista poikkeuksellisen uhrautuvista ja epäitsekkäistä operatiivisista ponnisteluista huipputuloksen aikaansaamiseksi.
Konsulttifirma teki seuraavien 6 kuukauden aikana uuden analyysin tilanteesta ja tuli johtopäätökseen, että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa vain olisi parantamisen varaa.
Olipa kerran kaksi kuningaskuntaa, Saimaa ja Loimaa.
Eräänä päivänä kuningaskunnat päättivät pitkään jatkuneen yhteistyönsä kunniaksi järjestää vuosittaisen soutukilpailun 8-miehisin joukkuein.
Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa, ja kun kilpailupäivä tuli, kumpikin joukkue oli mielestään huippukunnossa, voitto on varma!
Mutta - loimaalaiset voittivat saimaalaiset ylivoimaisesti kilometrillä...
Häviön jälkeen saimaalaisjoukkueessa vallitsi tappiomieliala. Joukkueen ylin johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän on pakko voittaa seuraavan vuoden kisa.
Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi että loimaalaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas saimaalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä. Miten ihmeessä loimaalainen joukkue voi pärjätä yhden henkilön ohjausorganisaatiolla?
Tässä kriisitilanteessa saimaalaisten johto osoitti huomattavaa tarmoa ja toimintakykyä.
Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta, suorituskykyä ja ohjausorganisaation rakennetta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että saimaalaisten joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.
Asiantuntijoiden raportin perusteella johto teki välittömästi radikaaleja muutoksia joukkueen kokoonpanoon.
Uuteen joukkueeseen tuli kolme perämiestä, kaksi yliperämiestä, kehitysjohtaja, joukkueenjohtaja, ja yksi soutaja. Uusin kehitysidea johdon taholta oli, että soutajan motivoimiseksi luotiin erityinen bonuspistejärjestelmä:
”Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta.”
- - -
Seuraavana vuonna loimaalaiset voittivat kahdella kilometrillä... Saimaalainen joukkue erotti soutajan, huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin erikoisbonukset johdolle sen osoittamista poikkeuksellisen uhrautuvista ja epäitsekkäistä operatiivisista ponnisteluista huipputuloksen aikaansaamiseksi.
Konsulttifirma teki seuraavien 6 kuukauden aikana uuden analyysin tilanteesta ja tuli johtopäätökseen, että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa vain olisi parantamisen varaa.
Ensi vuotta varten saimaalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.
P.S.
Tällä tarinalla ei ole mitään tekemistä radioamatööritoiminnan kanssa.
73. Kari OG5M
tiistai 7. huhtikuuta 2009
007 JA MULTASORMI
Nytkö se taas alkaa?
Kun keväinen syyssää on kääntynyt takaisin talviseksi, ja harsovaipallaan mättänyt lumiräntää oikein olan takaa toista vuorokautta niin että puut taipuvat taakkansa alla ja maa on valkoinen, niin eikös perhana, kylämme agrimarketin puutarhamyymälä avannut juuri tänään ovensa ja kaikennielevän kassakoneensa... Puhelimeni soi puolenpäivän jälkeen: ”Etkö pääsisi tänään yhtään aikaisemmin toimistolta, kun pitäisi päästä käymään Multasormessa vilkaisemassa.”
Vai vilkaisemassa, tiedän jo mitä on tulossa...
Kotiin ajellessani tunnen itseni jo ennalta väsyneeksi, olotila on kuin entisellä henkikirjoittajalla jolla hädin tuskin riitti tarmoa edes virkansa hoitamiseen... Nytkö se taas alkaa?
Orvokki- ym. amppeleita (killuttimia), pajuvasuja, koreja, savi- ja kiviruukkuja, kukkalaatikoita, pari kuparipellistä pieksettyä ketjuista riiputettavaa kippoa, ”kiva” puupökkelö jossa kukkaruukun mentävä nelikulmainen reikä toisessa päässä (”kevään uutuustuote”) jne. jne. kannetaan autoon, tai siis minä kannan, muovikortti lukijaan ja bonukset kotiin. Päässä huippaa. Jo puhelimessa olin maininnut että ”jotenkin tuntuu kuin lenssu saakeli olisi tulossa, tuota noin, pitäisiköhän vähän lääkettä – ymmärräthän?” Käyn kuin käynkin hakemassa 35cl lasisen pakkauksen ”Napoleon”-merkkistä troppia, ja kotiin ajellessamme hymyilen sisäänpäin, salaa. Tavarat puretaan, auto parkkiin, ja otan hiukkasen ”lääkettä”. Ai-jai kuinka lämmittää.
Keväämmällä, sitten kun lumet ovat sulaneet, routa saanut siivet selkäänsä ja maa kuivunut, alkaa kakkosvaihe: piha on kuin pilvenpiirtäjän perustusten kaivuutyömaan jäljiltä. Puskia ja istutuksia siirrellään, ”tuo ei ole tuossa hyvä, laitetaanpa tuohon. Ruusupensas olisi parempi tuolla, niin – ja näitä pensaita voisi siirtää puoli metriä vielä.” ”Haetko, rakas, sen (80kg) multasäkin sieltä etupihalta tänne?” ”Lipstikka ei ole hyvä seinän vieressä, siirretään vielä metri tänne.” Ja matka jatkuu, känsät kovenee, lapionterä kiiltää...
Jos harrasteradioliikkeet viettäisivät talviunta samalla lailla kuin puutarhamyymälätkin, niin johan kevään koittaessa ”iskää” vietäisiin. Muuan tunti vierähtäisi rattoisasti radiopuodeissa ja linukkaliikkeissä uutuuksia ”katsomassa”. Oman osansa viihtyvyydestä takaisivat kaapeli- ja antennituotteisiin suuntautuneet erikoisliikkeet.
Vaan eihän se näin mene oikeassa elämässä, edes auringonpilkkuminimin aikana.
Keväällä istutetaan kukkia, ei mastoja. Keväällä kaivetaan kuoppia ruusupensaille, ei maajohdoille. Keväällä ripustetaan kauniita orvokkiamppeleita riippumaan, ei lanka-antenneja.
Realiteetit vain on otettava vastaan sellaisena kuin ne ovat, ja aikamme ilmiöt kestettävä.
Hyvää kevättä ja pitkää pinnaa kaikille!
73, Kari OG5M
Kun keväinen syyssää on kääntynyt takaisin talviseksi, ja harsovaipallaan mättänyt lumiräntää oikein olan takaa toista vuorokautta niin että puut taipuvat taakkansa alla ja maa on valkoinen, niin eikös perhana, kylämme agrimarketin puutarhamyymälä avannut juuri tänään ovensa ja kaikennielevän kassakoneensa... Puhelimeni soi puolenpäivän jälkeen: ”Etkö pääsisi tänään yhtään aikaisemmin toimistolta, kun pitäisi päästä käymään Multasormessa vilkaisemassa.”
Vai vilkaisemassa, tiedän jo mitä on tulossa...
Kotiin ajellessani tunnen itseni jo ennalta väsyneeksi, olotila on kuin entisellä henkikirjoittajalla jolla hädin tuskin riitti tarmoa edes virkansa hoitamiseen... Nytkö se taas alkaa?
Orvokki- ym. amppeleita (killuttimia), pajuvasuja, koreja, savi- ja kiviruukkuja, kukkalaatikoita, pari kuparipellistä pieksettyä ketjuista riiputettavaa kippoa, ”kiva” puupökkelö jossa kukkaruukun mentävä nelikulmainen reikä toisessa päässä (”kevään uutuustuote”) jne. jne. kannetaan autoon, tai siis minä kannan, muovikortti lukijaan ja bonukset kotiin. Päässä huippaa. Jo puhelimessa olin maininnut että ”jotenkin tuntuu kuin lenssu saakeli olisi tulossa, tuota noin, pitäisiköhän vähän lääkettä – ymmärräthän?” Käyn kuin käynkin hakemassa 35cl lasisen pakkauksen ”Napoleon”-merkkistä troppia, ja kotiin ajellessamme hymyilen sisäänpäin, salaa. Tavarat puretaan, auto parkkiin, ja otan hiukkasen ”lääkettä”. Ai-jai kuinka lämmittää.
Keväämmällä, sitten kun lumet ovat sulaneet, routa saanut siivet selkäänsä ja maa kuivunut, alkaa kakkosvaihe: piha on kuin pilvenpiirtäjän perustusten kaivuutyömaan jäljiltä. Puskia ja istutuksia siirrellään, ”tuo ei ole tuossa hyvä, laitetaanpa tuohon. Ruusupensas olisi parempi tuolla, niin – ja näitä pensaita voisi siirtää puoli metriä vielä.” ”Haetko, rakas, sen (80kg) multasäkin sieltä etupihalta tänne?” ”Lipstikka ei ole hyvä seinän vieressä, siirretään vielä metri tänne.” Ja matka jatkuu, känsät kovenee, lapionterä kiiltää...
Jos harrasteradioliikkeet viettäisivät talviunta samalla lailla kuin puutarhamyymälätkin, niin johan kevään koittaessa ”iskää” vietäisiin. Muuan tunti vierähtäisi rattoisasti radiopuodeissa ja linukkaliikkeissä uutuuksia ”katsomassa”. Oman osansa viihtyvyydestä takaisivat kaapeli- ja antennituotteisiin suuntautuneet erikoisliikkeet.
Vaan eihän se näin mene oikeassa elämässä, edes auringonpilkkuminimin aikana.
Keväällä istutetaan kukkia, ei mastoja. Keväällä kaivetaan kuoppia ruusupensaille, ei maajohdoille. Keväällä ripustetaan kauniita orvokkiamppeleita riippumaan, ei lanka-antenneja.
Realiteetit vain on otettava vastaan sellaisena kuin ne ovat, ja aikamme ilmiöt kestettävä.
Hyvää kevättä ja pitkää pinnaa kaikille!
73, Kari OG5M
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
SAVIMAJAT VAILLA SÄHKÖVIRTAA
Taustatietoa
Sain eräältä harrastekolleegaltani huolestuneen sävyistä sähköpostia.
Hän oli joutunut vakavaan ja avoimeen katsekonfliktiin etnisen vähemmistökansalaisen kanssa. Muuan globaalin taantuman stressaama hontelo lakupään pentele kun oli provosoitunut suorittamaan alustavaa arviointi- ja tiedustelutoimintaa erään halvemman luokan (käytetyn) ajoneuvon avoimeksi jätetyn sivuikkunan kautta.
Teosta aiheutuneen vahingon laadusta tai määrästä minulla ei ole tietoa. Kuitenkaan paikalle hälytetty virkavalta ei ollut asiassa nähnyt mitään poikkeuksellista tai uhkaavaa. Niinpä minkäänkaltaisiin yksilönvapauden rajoittamistoimiin ei asiassa katsottu tarpeelliseksi ryhtyä.
Nykytilanne
Ymmärrettävästi tämän kaltaiset, satunnaisiin yksilösuorituksiin johtavat teot juontavat juurensa mitä suuremmassa määrin jokapäiväisen toimeentulon hankinnasta etääntymisestä (”köyhänä ei ole tohtinut”), tai sitten avointa syrjintää suosivasta yhteiskuntarakenteemme vinoutumasta.
Sisällämme piilevä aggressiivisuus, epäluulo ja vihamielisyys kohdistuvat niihin, jotka koettavat kaikin keinoin sopeutua kaltaistemme sivistysihmisten jaloon joukkoon. Mallia meistä katsotaan, ja käyttäytymistämme jäljitellään. Kun maahanmuutto ei kun kiihtyy, Afrikasta, Vietnamiasta, Turkin hihasta ja Persiestä (nyk. Iran), niin johan on sopeutumisvaikeuksia puolin jos toisinkin.
Tulevaisuuden näkymiä
Kuinka nykytilanteeseen voisi vaikuttaa? Eräs tapa olisi projisioida syrjäytyneille uusi ja jännittävä harrastus. Mitenkä olisi ”Rajattomasti ilmaista puheaikaa” (http://www.sral.fi/) ?
Pian radiotaajuuksiamme rikastuttaisi Rauman ja Sonkajärven paikallismurteiden lisäksi erilaisten viidakkokielten leppoisa sorina ja iloinen mälkytys... Tämä tietenkin edellyttäisi ensin mm. riittävän tehokkaan sähkönjakeluverkon rakentamista Ambomaan savanneille. Ei niitä yhteyksiä muuten saada kotikylään, kaukaiseen Pingobangoon.
Sain eräältä harrastekolleegaltani huolestuneen sävyistä sähköpostia.
Hän oli joutunut vakavaan ja avoimeen katsekonfliktiin etnisen vähemmistökansalaisen kanssa. Muuan globaalin taantuman stressaama hontelo lakupään pentele kun oli provosoitunut suorittamaan alustavaa arviointi- ja tiedustelutoimintaa erään halvemman luokan (käytetyn) ajoneuvon avoimeksi jätetyn sivuikkunan kautta.
Teosta aiheutuneen vahingon laadusta tai määrästä minulla ei ole tietoa. Kuitenkaan paikalle hälytetty virkavalta ei ollut asiassa nähnyt mitään poikkeuksellista tai uhkaavaa. Niinpä minkäänkaltaisiin yksilönvapauden rajoittamistoimiin ei asiassa katsottu tarpeelliseksi ryhtyä.
Nykytilanne
Ymmärrettävästi tämän kaltaiset, satunnaisiin yksilösuorituksiin johtavat teot juontavat juurensa mitä suuremmassa määrin jokapäiväisen toimeentulon hankinnasta etääntymisestä (”köyhänä ei ole tohtinut”), tai sitten avointa syrjintää suosivasta yhteiskuntarakenteemme vinoutumasta.
Sisällämme piilevä aggressiivisuus, epäluulo ja vihamielisyys kohdistuvat niihin, jotka koettavat kaikin keinoin sopeutua kaltaistemme sivistysihmisten jaloon joukkoon. Mallia meistä katsotaan, ja käyttäytymistämme jäljitellään. Kun maahanmuutto ei kun kiihtyy, Afrikasta, Vietnamiasta, Turkin hihasta ja Persiestä (nyk. Iran), niin johan on sopeutumisvaikeuksia puolin jos toisinkin.
Tulevaisuuden näkymiä
Kuinka nykytilanteeseen voisi vaikuttaa? Eräs tapa olisi projisioida syrjäytyneille uusi ja jännittävä harrastus. Mitenkä olisi ”Rajattomasti ilmaista puheaikaa” (http://www.sral.fi/) ?
Pian radiotaajuuksiamme rikastuttaisi Rauman ja Sonkajärven paikallismurteiden lisäksi erilaisten viidakkokielten leppoisa sorina ja iloinen mälkytys... Tämä tietenkin edellyttäisi ensin mm. riittävän tehokkaan sähkönjakeluverkon rakentamista Ambomaan savanneille. Ei niitä yhteyksiä muuten saada kotikylään, kaukaiseen Pingobangoon.
Kehitysapuprojektinahan tuo olisi melko vaivatonta toteuttaa ja rahastakaan ei liene puutetta. Innovaatiokykyä omaaville insinööreille voisi olla aika haasteellista suunnitella lehmänpaskalla päällystetyn savimajan seinään sopiva, päivittäistä hyötykäyttöä kestävä kolmivaiheliitin.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan, radioamatööritoiminnan markkinointi vähemmistöille, ennenkuin ne muuttuvat hallitsevaksi enemmistöksi, ei olisi ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Yhteenkuuluvuutta vahvistaisi ja siitä muistuttaisi seinällä oleva, vaikkapa swahilinkielinen ”Radioamatöörin Huoneentaulu”.
Ja kun kevät- tai syyskokouksessa 600 mustaa kättä nousisi kannattamaan tili- ja vastuuvapauden myöntämistä Liiton hallitukselle, niin siinä sitä olisi joukkovoimaa!
P.S.
Tämän tarinan väliotsikot on lainattu (luvatta) Ulkoministeriön kehitysapuosaston julkaisusta ohjeistamispäälliköille, Dnr. 0286/033C 2006 ”Kehitysapuyhteistyönä toteutettavien betonirakenteisten käymälöiden lujuuslaskelmien perusteet, osa 1”.
73, Kari OG5M
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan, radioamatööritoiminnan markkinointi vähemmistöille, ennenkuin ne muuttuvat hallitsevaksi enemmistöksi, ei olisi ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Yhteenkuuluvuutta vahvistaisi ja siitä muistuttaisi seinällä oleva, vaikkapa swahilinkielinen ”Radioamatöörin Huoneentaulu”.
Ja kun kevät- tai syyskokouksessa 600 mustaa kättä nousisi kannattamaan tili- ja vastuuvapauden myöntämistä Liiton hallitukselle, niin siinä sitä olisi joukkovoimaa!
P.S.
Tämän tarinan väliotsikot on lainattu (luvatta) Ulkoministeriön kehitysapuosaston julkaisusta ohjeistamispäälliköille, Dnr. 0286/033C 2006 ”Kehitysapuyhteistyönä toteutettavien betonirakenteisten käymälöiden lujuuslaskelmien perusteet, osa 1”.
73, Kari OG5M
perjantai 3. huhtikuuta 2009
PIÄLLYSMIEHIÄ
On monta tapaa yrittää johtaa yhteisöä ja ihmisiä. Heitä voi johdatella, johdattaa, suostutella, maanitella, patistella, kiristää, uhkailla tai lahjoa. Jotkut motivoivat, toiset manipuloivat. Kuten ”miesten koulussa” aikanaan opittiin, joskus on tarkoituksenmukaista johtaa edestä, joskus takaa, joskus sivulta ja joskus keskeltä. Bisnesmaailmassa taas on visiojohtamista, arvojohtamista, strategista johtamista, tavoite- ja tulosjohtamista, muutos- ja tilannejohtamista…
Ihmisten johtaminen vaatii monenlaisia kykyjä, ennen kaikkea ihmissuhdetaitoja. Jossain määrin nuo kyvyt ovat toki opeteltavissa, mutta hyvällä johtajalla ne ovat synnynnäisiä. Ja mitä enemmän johdettavat osaavat, sitä neuvokkaampi pitää johtajan olla. Hänellä on oltava avaimet mahdollisimman moneen lukkoon. Johtamisen taito on siis synnynnäistä, aivan kuten musikaalisuuskin. Jos ei ole korvaa, ei viulu soi. Vaikka kuinka kävisi kursseja ja kouluttautuisi.
Päivänpolitiikassa häärivien, kansakunnan onnen ja loppumattoman menestyksen puolesta pyyteettömästi taistelevien päättäjien pätevyysvaatimukset on taas laissa kirjattu seuraavasti: [Suomen perustuslaki, 60 §] ”Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia." Käytännössä on nähty että tähän riittää kuusi luokkaa kansakoulua ja toimitsijan työssä hankittu valtiomiestaito...
Menestyksekäs johtaminen lähtee vakuuttavasta vaikuttamisesta ja jatkuu pitkäjänteisellä päättäväisyydellä. Ihmisten liikkeelle saamisessa vaaditaan ajatusten ja ideoiden myyntitaitoja, ihmissuhde- ja neuvottelutaitoja. Ja tavalla tai toisella siihen liittyy aina myös tuloksellisuuden vaatimisen taito, kyky sitouttaa ja palkita. Nöyräkin pitää osata olla...
Hyvistä johtajista on aina pulaa, ei johtaminen mitään helppoa ole. Arvostettua ja haluttua touhua se kuitenkin näyttää olevan ja siksi yrittäjiä riittää aina. Jokin siinä houkuttaa ja kiehtoo.
Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Muureja kaadetaan, aidat murtuvat ja pelikenttä saa uuden muodon. Shakkilaudalla nähdään muitakin kuin mustia ja valkoisia ruutuja. Joku viisas on kerran sanonut:
“Kun kaadatte monumentteja, niin säilyttäkää jalustat, niille on aina käyttöä.”
Läpi koko historian yksi käytetyimmistä keinoista saada ihmiset liikkeelle on ollut yhteisen vihollisen nimeäminen. ”Jos juutalaisia ei olisi ollut, heidät olisi pitänyt keksiä”, kerrotaan Adolf Hitlerinkin tokaisseen. Karismallaan ja loistavilla puhelahjoillaan hän johdatteli kansansa ensin yhteistä vihollista ja lopulta lähes koko muuta maailmaa vastaan. Voittokulkua jatkui kuitenkin vain siihen asti, kunnes vastaan alkoi tulla riittävästi myös niitä, jotka eivät enää vakuuttuneetkaan hänen puheistaan. Epäonnekseen hän onnistui lopulta luomaan itsestään yhteisen vihollisen koko muulle maailmalle.
Toinen, edellisen johtamistyylin pikkuveli ja yhtä tuloksekas tapa on vihan lietsominen. Aggressiivisuuteen perustuvilla väittämillä kun näyttää olevan ihmisten keskellä enemmän vaikuttavuutta kuin rauhan tai rakkauden sanoilla. Motivoituminen on mitä suurimmassa määrin tunteeseen perustuva tapahtumasarja. Ja tunne, kuten tiedetään, on helposti tarttuvaa. Jos siis haluat toisen syttyvän, sinun täytyy ensin itse palaa. Lietso itsesi omilla ajatuksillasi vihan liekkeihin ja tartuta liekit sitten ympärilläsi oleviin, siinä varma peruskaava. Mutta kannattaa muistaa, että jossain vaiheessa johdettavat voivat oppia vihaamaan myös johtajaa niin paljon, että kärventävät hänet omassa roviossaan.
Ihmisyhteisöissä käydään johtamispeliä koko ajan ja kaikkialla. Tässä asiassa me sosiaaliset luomakunnan kruunut emme eroa lainkaan simpansseista, susista tai muista laumaeläimistä. Vallan sameissa vesissä suuret kalat syövät pieniä kaloja, pienet kalat hyönteisiä, hyönteiset kasveja ja mutaa, kuten viisaat kiinalaiset ovat asian ilmaisseet. Jokainen meistä pyrkii – lähtien omista tarkoitusperistään – vaikuttamaan ympäristöönsä, muokkaamaan ympärillään olevia. Me olemme osa ympärillämme vellovaa arvojärjestystaistelua.
Kaikista ei ole oikeiksi johtajiksi. Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on toiminnallisen halun herättäminen. Siihen tarvitaan alussa mainittuja luontaisia johtamis- ja vaikuttamiskykyjä, karismaakin, mutta uskottavuus on kuitenkin kaiken perusta. Kohtalokkaan tärkeä on myös suunta, johon kuljetaan. Jos johtaminen alkujaankin perustuu pelkästään johtajan vallanhimoon ja sitä seuraavaan kaikenkontrolloivaan ”johtajuuteen”, se lopulta tappaa johdettavien yksilöllisyyden, yritteliäisyyden, hukuttaa suvaitsevaisuuden, hävittää pyyteettömän auttamisen halun ja näivettää lopulta niin johtajat kuin johdettavat. Mutta siellä, missä johtaminen perustuu elämän kunnioittamiseen, toisen ihmisen arvostamiseen ja kykyyn innostaa ympärillään olevia, se voi saattaa koko yhteisön edellä mainittuihin arvokkaisiin päämääriin.
Johtajia koetellaan, pudotuspelejä käydään ja patsaita kaadetaan. Jos ei ollut johtajilla helppoa entisinä aikoina, niin eipä ole heillä helppoa nytkään. Yhtä lailla entisiä ja nykyisiä johtajia kärvennetään, heidän tekemisiinsä puututaan, heitä riepotellaan, demokratian nimessä, mutta silti heitä tarvitaan. Hyvän johtajan on kestettävä joskus kovaakin kritiikkiä.
Jalustat kannattaa säästää... Toivon mukaan tämän päivän ja tulevaisuuden jalustalle pyrkijät muistaisivat että tärkeintä ei ole se, kuka kulloinkin, ja millä hinnalla, saa pokata kunnian teoista, joilla toiminnan tavoitteet saavutetaan ja ylitetään. Tärkeämpää on ihmisten osallistuminen ja heidän kutsumisensa mukaan strategiseen suunnitteluun jo toiminnallisten ideoiden syntyvaiheessa.
73, Kari OG5M
Ihmisten johtaminen vaatii monenlaisia kykyjä, ennen kaikkea ihmissuhdetaitoja. Jossain määrin nuo kyvyt ovat toki opeteltavissa, mutta hyvällä johtajalla ne ovat synnynnäisiä. Ja mitä enemmän johdettavat osaavat, sitä neuvokkaampi pitää johtajan olla. Hänellä on oltava avaimet mahdollisimman moneen lukkoon. Johtamisen taito on siis synnynnäistä, aivan kuten musikaalisuuskin. Jos ei ole korvaa, ei viulu soi. Vaikka kuinka kävisi kursseja ja kouluttautuisi.
Päivänpolitiikassa häärivien, kansakunnan onnen ja loppumattoman menestyksen puolesta pyyteettömästi taistelevien päättäjien pätevyysvaatimukset on taas laissa kirjattu seuraavasti: [Suomen perustuslaki, 60 §] ”Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia." Käytännössä on nähty että tähän riittää kuusi luokkaa kansakoulua ja toimitsijan työssä hankittu valtiomiestaito...
Menestyksekäs johtaminen lähtee vakuuttavasta vaikuttamisesta ja jatkuu pitkäjänteisellä päättäväisyydellä. Ihmisten liikkeelle saamisessa vaaditaan ajatusten ja ideoiden myyntitaitoja, ihmissuhde- ja neuvottelutaitoja. Ja tavalla tai toisella siihen liittyy aina myös tuloksellisuuden vaatimisen taito, kyky sitouttaa ja palkita. Nöyräkin pitää osata olla...
Hyvistä johtajista on aina pulaa, ei johtaminen mitään helppoa ole. Arvostettua ja haluttua touhua se kuitenkin näyttää olevan ja siksi yrittäjiä riittää aina. Jokin siinä houkuttaa ja kiehtoo.
Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Muureja kaadetaan, aidat murtuvat ja pelikenttä saa uuden muodon. Shakkilaudalla nähdään muitakin kuin mustia ja valkoisia ruutuja. Joku viisas on kerran sanonut:
“Kun kaadatte monumentteja, niin säilyttäkää jalustat, niille on aina käyttöä.”
Läpi koko historian yksi käytetyimmistä keinoista saada ihmiset liikkeelle on ollut yhteisen vihollisen nimeäminen. ”Jos juutalaisia ei olisi ollut, heidät olisi pitänyt keksiä”, kerrotaan Adolf Hitlerinkin tokaisseen. Karismallaan ja loistavilla puhelahjoillaan hän johdatteli kansansa ensin yhteistä vihollista ja lopulta lähes koko muuta maailmaa vastaan. Voittokulkua jatkui kuitenkin vain siihen asti, kunnes vastaan alkoi tulla riittävästi myös niitä, jotka eivät enää vakuuttuneetkaan hänen puheistaan. Epäonnekseen hän onnistui lopulta luomaan itsestään yhteisen vihollisen koko muulle maailmalle.
Toinen, edellisen johtamistyylin pikkuveli ja yhtä tuloksekas tapa on vihan lietsominen. Aggressiivisuuteen perustuvilla väittämillä kun näyttää olevan ihmisten keskellä enemmän vaikuttavuutta kuin rauhan tai rakkauden sanoilla. Motivoituminen on mitä suurimmassa määrin tunteeseen perustuva tapahtumasarja. Ja tunne, kuten tiedetään, on helposti tarttuvaa. Jos siis haluat toisen syttyvän, sinun täytyy ensin itse palaa. Lietso itsesi omilla ajatuksillasi vihan liekkeihin ja tartuta liekit sitten ympärilläsi oleviin, siinä varma peruskaava. Mutta kannattaa muistaa, että jossain vaiheessa johdettavat voivat oppia vihaamaan myös johtajaa niin paljon, että kärventävät hänet omassa roviossaan.
Ihmisyhteisöissä käydään johtamispeliä koko ajan ja kaikkialla. Tässä asiassa me sosiaaliset luomakunnan kruunut emme eroa lainkaan simpansseista, susista tai muista laumaeläimistä. Vallan sameissa vesissä suuret kalat syövät pieniä kaloja, pienet kalat hyönteisiä, hyönteiset kasveja ja mutaa, kuten viisaat kiinalaiset ovat asian ilmaisseet. Jokainen meistä pyrkii – lähtien omista tarkoitusperistään – vaikuttamaan ympäristöönsä, muokkaamaan ympärillään olevia. Me olemme osa ympärillämme vellovaa arvojärjestystaistelua.
Kaikista ei ole oikeiksi johtajiksi. Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on toiminnallisen halun herättäminen. Siihen tarvitaan alussa mainittuja luontaisia johtamis- ja vaikuttamiskykyjä, karismaakin, mutta uskottavuus on kuitenkin kaiken perusta. Kohtalokkaan tärkeä on myös suunta, johon kuljetaan. Jos johtaminen alkujaankin perustuu pelkästään johtajan vallanhimoon ja sitä seuraavaan kaikenkontrolloivaan ”johtajuuteen”, se lopulta tappaa johdettavien yksilöllisyyden, yritteliäisyyden, hukuttaa suvaitsevaisuuden, hävittää pyyteettömän auttamisen halun ja näivettää lopulta niin johtajat kuin johdettavat. Mutta siellä, missä johtaminen perustuu elämän kunnioittamiseen, toisen ihmisen arvostamiseen ja kykyyn innostaa ympärillään olevia, se voi saattaa koko yhteisön edellä mainittuihin arvokkaisiin päämääriin.
Johtajia koetellaan, pudotuspelejä käydään ja patsaita kaadetaan. Jos ei ollut johtajilla helppoa entisinä aikoina, niin eipä ole heillä helppoa nytkään. Yhtä lailla entisiä ja nykyisiä johtajia kärvennetään, heidän tekemisiinsä puututaan, heitä riepotellaan, demokratian nimessä, mutta silti heitä tarvitaan. Hyvän johtajan on kestettävä joskus kovaakin kritiikkiä.
Jalustat kannattaa säästää... Toivon mukaan tämän päivän ja tulevaisuuden jalustalle pyrkijät muistaisivat että tärkeintä ei ole se, kuka kulloinkin, ja millä hinnalla, saa pokata kunnian teoista, joilla toiminnan tavoitteet saavutetaan ja ylitetään. Tärkeämpää on ihmisten osallistuminen ja heidän kutsumisensa mukaan strategiseen suunnitteluun jo toiminnallisten ideoiden syntyvaiheessa.
73, Kari OG5M
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
"EI KOVIN AKTIIVI HENKILÖ"
Kun SRALin hallituksen puheenjohtaja on julkisuudessa ruvennut luokittelemaan Liitosta eronneita jäseniä ”ei kovinkaan aktiivisiksi henkilöiksi”, niin pistääpä hieman ihmettelemään. Mihinköhän moinen kastijako mahtaa perustua... ”Mää ihmettelen oikke kauhiast tämmötti.”
Oikein on kuulemma eronneiden listaa käyty kutsu kutsulta läpi... jako vuohiin ja lampaisiin on selvä... Päätös istuu kuin Junttilan isännän yskös tuvan seinässä.
RA 2/2009 Hallituksen palstalla Liiton PJ kirjoittaa: ”Toivottavasti kaikki myös muistavat, että jäsenmaksut muodostavat 90 % Liiton tulorahoituksesta.”
Onko ”aktiivinen” 50 Euroa Liiton kassassa parempaa rahaa kuin ”passiivinen” 50 Euroa? Ovatko jäsenmaksutuloa muodostavat maksusuoritukset jotenkin korvamerkittyjä?
Nimimerkkien ”Lehtoranta” tai ”Janhunen” maksama 50 Euroa on jotenkin enempiarvoinen, kuin minun mahdollisesti maksamani sama summa??? En voi ymmärtää...no comprendo.
Pro Sral blogista http://pro-sral.blogspot.com/ voimme lukea seuraavaa, hallituksen kyselytunnilta taltioitua faktaa:
Oikein on kuulemma eronneiden listaa käyty kutsu kutsulta läpi... jako vuohiin ja lampaisiin on selvä... Päätös istuu kuin Junttilan isännän yskös tuvan seinässä.
RA 2/2009 Hallituksen palstalla Liiton PJ kirjoittaa: ”Toivottavasti kaikki myös muistavat, että jäsenmaksut muodostavat 90 % Liiton tulorahoituksesta.”
Onko ”aktiivinen” 50 Euroa Liiton kassassa parempaa rahaa kuin ”passiivinen” 50 Euroa? Ovatko jäsenmaksutuloa muodostavat maksusuoritukset jotenkin korvamerkittyjä?
Nimimerkkien ”Lehtoranta” tai ”Janhunen” maksama 50 Euroa on jotenkin enempiarvoinen, kuin minun mahdollisesti maksamani sama summa??? En voi ymmärtää...no comprendo.
Pro Sral blogista http://pro-sral.blogspot.com/ voimme lukea seuraavaa, hallituksen kyselytunnilta taltioitua faktaa:
Kuulin ... istuvan puheenjohtajan selittävän, että hallitus oli kutsu kutsulta tutkinut eronneiden listaa eikä "mikään näistä ollut kovin aktiivi henkilö." Herran tähden, eikö hallitukselle todellakaan merkitse mitään, että eronneissa on kouluttajia, kerhojen puheenjohtajia ja aktiiveita toimihenkilöitä, erittäin aktiiveja maailmantason kilpailijoita ja "Honor Roll" -tason DXreitä ym.
Jokainen jäsen on yhtä tärkeä - ei ole olemassa hyviä tai huonoja jäseniä. Jäsenten luokittelu on pahinta mahdollista jäsenistön vähättelyä ja halventamista, mitä hallitus voi tehdä. Ei ihme, että tämä vielä istuvan puhenjohtajan Raimo Lehdon, OH2BCI, johtama hallitus ei julkista eronneiden tai jäsenmaksun maksamatta jättäneiden ja siten erotettujen jäsenten listaa Radioamatööri-lehdessä. "Mikään näistä ei ollut kovin aktiivi henkilö."
Tässäpä tätä. "Suuri Johtaja" viitoittaa nuorisolle tietä tulevaisuuteen.
”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”
73, Kari OG5M
lauantai 7. maaliskuuta 2009
AVOIN JA JULKINEN ANTEEKSIPYYNTÖ
SRALin hallitukselle ja aktiivijäsenille
En ole SRALin jäsen, ainakaan toistaiseksi. Minulta puuttuvat siis kaikki "jäsenoikeudet". Mutta silti, sallittakoon minullekin suunvuoro...
Luettuani RA 3/2009 "Hallituksen palsta" -artikkelin, valtasi minut syvä katumuksen tunne. Olen kirjoitellut perheestäni ja koiristani enemmän kuin olisi Liiton puheenjohtajan mielestä ollut sopivaa, Ham-Spiritin hengen huomioonottaen... En ole kirjoituksillani halunnut loukata ketään, sen enempää Liiton passiivijäsenistöä, hallitusta, tai muitakaan (aktiiveja) radioamatöörejä, tai muutenkaan syystä tai toisesta kiihtyvästi vähenevää jäsenkuntaa...
Arvoisa toiminnanjohtajakin otti miehekkäästi kantaa blogikirjoitteluun. Toki haluan omakohtaisesti korostaa että esiinnyn, ja olen aina esiintynyt reilusti omalla nimelläni ja kutsumerkilläni niin blogissani, keskustelupalstoilla, kuin myös muilla foorumeilla.
Jotta kukaan ei epäilisi vilpittömyyttäni, pyydänkin tutustumaan edelliseen, omasta mielestäni sangen aurinkoiseen kirjoitukseeni, jossa on otettu huomioon muutkin kotieläimet kuin pelkästään koirat. Tuossahan se on nähtävissä, tämän jutun alapuolella.
73, Kari OG5M
Luettuani RA 3/2009 "Hallituksen palsta" -artikkelin, valtasi minut syvä katumuksen tunne. Olen kirjoitellut perheestäni ja koiristani enemmän kuin olisi Liiton puheenjohtajan mielestä ollut sopivaa, Ham-Spiritin hengen huomioonottaen... En ole kirjoituksillani halunnut loukata ketään, sen enempää Liiton passiivijäsenistöä, hallitusta, tai muitakaan (aktiiveja) radioamatöörejä, tai muutenkaan syystä tai toisesta kiihtyvästi vähenevää jäsenkuntaa...
Arvoisa toiminnanjohtajakin otti miehekkäästi kantaa blogikirjoitteluun. Toki haluan omakohtaisesti korostaa että esiinnyn, ja olen aina esiintynyt reilusti omalla nimelläni ja kutsumerkilläni niin blogissani, keskustelupalstoilla, kuin myös muilla foorumeilla.
Jotta kukaan ei epäilisi vilpittömyyttäni, pyydänkin tutustumaan edelliseen, omasta mielestäni sangen aurinkoiseen kirjoitukseeni, jossa on otettu huomioon muutkin kotieläimet kuin pelkästään koirat. Tuossahan se on nähtävissä, tämän jutun alapuolella.
73, Kari OG5M
perjantai 6. maaliskuuta 2009
KULTTUURIELÄIMIÄ, osa II
Tasapuolisuuden vuoksi tulkoon mainituksi, että koirista kirjoitellessani en ole mitenkään tahtonut tarkoituksellisesti väheksyä tai syrjiä muita kotieläimiä. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluankin nyt oikaista tilanteen, jotta kenellekään ei jäisi asiasta liian yksipuolista käsitystä.
Erilaisia kotieläinlajeja on valtavasti. Kissat ja koirat toki ovat ne tunnetuimmat ja yleisimmät, mutta ei tarvitse mennä eläinkauppaa edemmäs, kun jo havaitsee suuren määrän hiiriä, rottia, hamstereita, marsuja, kaneja, kinkilloja ym. häkeissänsä melskaamassa.
Eksoottisempia lajeja edustavat taas mm. lattapääkäärme, kihtipapukaija, kaljupääopossumi, kaviokuono, rasva-ahterilammas, pussihukka ja vaikkapa azorienvampyyri, muutamia mainitakseni.
Erilaisia kotieläinlajeja on valtavasti. Kissat ja koirat toki ovat ne tunnetuimmat ja yleisimmät, mutta ei tarvitse mennä eläinkauppaa edemmäs, kun jo havaitsee suuren määrän hiiriä, rottia, hamstereita, marsuja, kaneja, kinkilloja ym. häkeissänsä melskaamassa.
Eksoottisempia lajeja edustavat taas mm. lattapääkäärme, kihtipapukaija, kaljupääopossumi, kaviokuono, rasva-ahterilammas, pussihukka ja vaikkapa azorienvampyyri, muutamia mainitakseni.
Näitä ei ihan joka kodista taida löytyä, sen verran harvinaisia ovat.
Meilläkin on menneinä vuosina ollut kolme kissaa, hauskoja veitikoita, itsenäisiä kuten kissan luonteeseen kuuluukin, teräväkyntisiä... Undulaattejakin on ollut kolme kappaletta. Voi sitä viserrystä ja viidakon ääntä jota ne pitivät! Lintuhäkki piti lopulta siirtää kodinhoitohuoneeseen, ja tarkistaa oven tiivisteet jotta keskustelu perhepiirissä olisi voinut sujua normaalilla äänenvoimakkuudella. Kissojen ja lintujen aika on nyt kaukana takanapäin. Mikään ei ole niiin pysyvää kuin muutos.
En tiedä, luokitellaanko ns. maatalouseläimet kotieläimiksi. Ehkäpä, jos niitä on vain muutamia, ja jokaisella on oma persoonallinen nimensä. Sen kyllä voi heti sanoa, että esim. uhanalaisen ”kyytön”, alkuperäistä itäsuomenkarjaa (Ammulator Pascoa m. Fenno) edustavan (sarvettoman) yksilön pitäminen lemmikkinä rivitalo-olosuhteissa olisi todennäköisesti mahdotonta. Ometalle ei heltiäisi poikkeuslupaa, ja lisäksi kateelliset ja hienoa harrastusta ymmärtämättömät naapurit olisivat alati kantelemassa kunnantalolle tai lääninhallitukseen.
Ei se varmaan ole helppoa oikeilla karjatiloillakaan. Useampituhatpäisen, omaa tahtoa vailla olevan, pienimmästäkin asiasta vauhkoontuvan lauman kaitseminen vaatii jo kyllä omat erikoiset niksinsä. Televisiosta olemme toki nähneet, kuinka esimerkiksi Villin Lännen karjapaimenilla oli apunaan koiria, mutta mitenkähän lienee, riittääkö tavallisella suomalaisella ajokoiralla kanttia ja luovuutta moisen katraan paimentamiseen ja eheyttämiseen? Mene ja tiedä. Viisaammat vastatkoot.
Kanoihin, kalkkunoihin, possuihin tai vuohiin en ota kantaa mahdollisina kotieläiminä. Todettakoon kuitenkin että ne tuottavat mitä moninaisempia hyödykkeitä ihmiskunnan iloksi ja käytännön tarpeisiin, vapaina tai karsinoissa, nuorina tai vanhoina, elävinä tai kuolleina. Muutos se on elukkamaailmassakin jatkuvaa, niinkuin kaikilla aloilla.
Kukapa olisi arvannut 15-20 vuotta sitten, että jonakin päivänä olisi joka tytön ja pojan julkaisualusta omille jutuille ja mielipiteille tarjolla, tämä, jota Internetiksi mainitaan.
73, Kari OG5M
Meilläkin on menneinä vuosina ollut kolme kissaa, hauskoja veitikoita, itsenäisiä kuten kissan luonteeseen kuuluukin, teräväkyntisiä... Undulaattejakin on ollut kolme kappaletta. Voi sitä viserrystä ja viidakon ääntä jota ne pitivät! Lintuhäkki piti lopulta siirtää kodinhoitohuoneeseen, ja tarkistaa oven tiivisteet jotta keskustelu perhepiirissä olisi voinut sujua normaalilla äänenvoimakkuudella. Kissojen ja lintujen aika on nyt kaukana takanapäin. Mikään ei ole niiin pysyvää kuin muutos.
En tiedä, luokitellaanko ns. maatalouseläimet kotieläimiksi. Ehkäpä, jos niitä on vain muutamia, ja jokaisella on oma persoonallinen nimensä. Sen kyllä voi heti sanoa, että esim. uhanalaisen ”kyytön”, alkuperäistä itäsuomenkarjaa (Ammulator Pascoa m. Fenno) edustavan (sarvettoman) yksilön pitäminen lemmikkinä rivitalo-olosuhteissa olisi todennäköisesti mahdotonta. Ometalle ei heltiäisi poikkeuslupaa, ja lisäksi kateelliset ja hienoa harrastusta ymmärtämättömät naapurit olisivat alati kantelemassa kunnantalolle tai lääninhallitukseen.
Ei se varmaan ole helppoa oikeilla karjatiloillakaan. Useampituhatpäisen, omaa tahtoa vailla olevan, pienimmästäkin asiasta vauhkoontuvan lauman kaitseminen vaatii jo kyllä omat erikoiset niksinsä. Televisiosta olemme toki nähneet, kuinka esimerkiksi Villin Lännen karjapaimenilla oli apunaan koiria, mutta mitenkähän lienee, riittääkö tavallisella suomalaisella ajokoiralla kanttia ja luovuutta moisen katraan paimentamiseen ja eheyttämiseen? Mene ja tiedä. Viisaammat vastatkoot.
Kanoihin, kalkkunoihin, possuihin tai vuohiin en ota kantaa mahdollisina kotieläiminä. Todettakoon kuitenkin että ne tuottavat mitä moninaisempia hyödykkeitä ihmiskunnan iloksi ja käytännön tarpeisiin, vapaina tai karsinoissa, nuorina tai vanhoina, elävinä tai kuolleina. Muutos se on elukkamaailmassakin jatkuvaa, niinkuin kaikilla aloilla.
Kukapa olisi arvannut 15-20 vuotta sitten, että jonakin päivänä olisi joka tytön ja pojan julkaisualusta omille jutuille ja mielipiteille tarjolla, tämä, jota Internetiksi mainitaan.
73, Kari OG5M
lauantai 28. helmikuuta 2009
MILLIMETRI, SENTTIMETRI, DESIMETRI,
ALKOMETRI
Viina on kautta maailman tunnettu, perhanan tehokas nautintoaine. Viinaa on sen seitsemää kymmentä erilaista sorttia, ja alan asiantuntijat kutsuvat niitä yhteisnimellä ”päihteet” tai ”väkijuomat”. Kansanomaisempi nimitys ”renkku” on yleisesti tunnettu ainakin meillä Suomessa.
Viinaa valmistetaan mm. viljarankkia tislaamalla, erilaisten rypälelajien (Sauvignon blanc, Chardonnay, jne.) mehusta, kuten myös ohramaltaista ja vedestä valmistetusta vierteestä hiivan avulla tapahtuvaa käymisprosessia hyödyntäen.
Viinan yhteiskunnallisia vaikutuksia, niiden monimuotoisuutta ja kansantaloudellista merkitystä ei sovi lainkaan vähätellä. Monen valtion, myös Suomen, verotalous on riippuvainen viinan myynnin tuomista tuloista valtion kassaan. Ilman viinatuloja jouduttaisiin välitöntä ja välillistä verotusta todennäköisesti nostamaan huomattavasti, ilman että kansalaiset saisivat kupatulle lisärasitteelle minkäänlaista vastinetta... Toista se on maksaa vapaaehtoisesti ja nauttia edes hieman, silmä alkaa ”kilkattaa”, ja hymykin on herkässä.
Jos viinaa ei valmistettaisi ja kulutettaisi, niin esim. lasialan teollisuus olisi ns. kusessa. Pullotehtaat sulkisivat ovensa, ja työväki joutuisi kortistoon, peruspäivärahalle, saakeli!
Kautta aikojen on moni rakennusfirma ja iso liuta rakennustyöläisiä tullut työllistetyksi kun on nakuteltu pystyyn erilaisia a-klinikoita, katkaisuhoitolaitoksia ja kuntoutuskoteja. Voidaanpa todeta, että uskollisesti asiaansa harrastaneet nautiskelijat ovat urhoollisesti taistelleet Alkon johtajille 30.000 euron kuukausipalkat pyyteettömällä ja epäitsekkäällä toiminnallaan. Ei siihen mitään ammattiyhdistyksiä ole tarvittu. Inhimillinen jano ja luja tahto välttää nestehukka antavat riittävän motivaation.
Vieläpä moniaat raittiusyhdistyksetkin saavat ”yleishyödyllisinä järjestöinä” oman siivunsa viinan tuottamista, valtion kassaan kilisevistä tuloista oman toimintansa tukemiseen. Näinpä ne kykenevät aktivoimaan arvokkaan harrastuksensa piiriin esimerkillisiä kansalaisia, jotka tekopyhässä hurskaudessaan veisaavat Maamme-laulua, ja ottavat illalla ennen nukkumaan menoa ravakat konjakkitömpsyt, ”lääkkeeksi”, loppasuutansa nautinnollisesti maiskauttaen...
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Päätinpä minäkin, lauantain ja Kalevalan päivän kunniaksi kantaa oman vaatimattoman korteni kekoon, ja hakea keskustaajamamme kaupasta pari pakkia ”saunaolutta” (tekosyy, ja pätemätön selitys, vaimoni huom.). Keskustaa kohti ajellessani, erään risteyksen jälkeen, oli bussipysäkillä ”Lain koura”, pitkä ja sinisuoninen, pystyssä ja pysäyttävänä vastassa. Lähipoliisihan se siinä, viikonlopun virantoimituksessa.
-Olisi puhalluskoetta tarjolla, sanoi. –Jaa, vastasin minä ja puhalsin.
Viina on kautta maailman tunnettu, perhanan tehokas nautintoaine. Viinaa on sen seitsemää kymmentä erilaista sorttia, ja alan asiantuntijat kutsuvat niitä yhteisnimellä ”päihteet” tai ”väkijuomat”. Kansanomaisempi nimitys ”renkku” on yleisesti tunnettu ainakin meillä Suomessa.
Viinaa valmistetaan mm. viljarankkia tislaamalla, erilaisten rypälelajien (Sauvignon blanc, Chardonnay, jne.) mehusta, kuten myös ohramaltaista ja vedestä valmistetusta vierteestä hiivan avulla tapahtuvaa käymisprosessia hyödyntäen.
Viinan yhteiskunnallisia vaikutuksia, niiden monimuotoisuutta ja kansantaloudellista merkitystä ei sovi lainkaan vähätellä. Monen valtion, myös Suomen, verotalous on riippuvainen viinan myynnin tuomista tuloista valtion kassaan. Ilman viinatuloja jouduttaisiin välitöntä ja välillistä verotusta todennäköisesti nostamaan huomattavasti, ilman että kansalaiset saisivat kupatulle lisärasitteelle minkäänlaista vastinetta... Toista se on maksaa vapaaehtoisesti ja nauttia edes hieman, silmä alkaa ”kilkattaa”, ja hymykin on herkässä.
Jos viinaa ei valmistettaisi ja kulutettaisi, niin esim. lasialan teollisuus olisi ns. kusessa. Pullotehtaat sulkisivat ovensa, ja työväki joutuisi kortistoon, peruspäivärahalle, saakeli!
Kautta aikojen on moni rakennusfirma ja iso liuta rakennustyöläisiä tullut työllistetyksi kun on nakuteltu pystyyn erilaisia a-klinikoita, katkaisuhoitolaitoksia ja kuntoutuskoteja. Voidaanpa todeta, että uskollisesti asiaansa harrastaneet nautiskelijat ovat urhoollisesti taistelleet Alkon johtajille 30.000 euron kuukausipalkat pyyteettömällä ja epäitsekkäällä toiminnallaan. Ei siihen mitään ammattiyhdistyksiä ole tarvittu. Inhimillinen jano ja luja tahto välttää nestehukka antavat riittävän motivaation.
Vieläpä moniaat raittiusyhdistyksetkin saavat ”yleishyödyllisinä järjestöinä” oman siivunsa viinan tuottamista, valtion kassaan kilisevistä tuloista oman toimintansa tukemiseen. Näinpä ne kykenevät aktivoimaan arvokkaan harrastuksensa piiriin esimerkillisiä kansalaisia, jotka tekopyhässä hurskaudessaan veisaavat Maamme-laulua, ja ottavat illalla ennen nukkumaan menoa ravakat konjakkitömpsyt, ”lääkkeeksi”, loppasuutansa nautinnollisesti maiskauttaen...
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Päätinpä minäkin, lauantain ja Kalevalan päivän kunniaksi kantaa oman vaatimattoman korteni kekoon, ja hakea keskustaajamamme kaupasta pari pakkia ”saunaolutta” (tekosyy, ja pätemätön selitys, vaimoni huom.). Keskustaa kohti ajellessani, erään risteyksen jälkeen, oli bussipysäkillä ”Lain koura”, pitkä ja sinisuoninen, pystyssä ja pysäyttävänä vastassa. Lähipoliisihan se siinä, viikonlopun virantoimituksessa.
-Olisi puhalluskoetta tarjolla, sanoi. –Jaa, vastasin minä ja puhalsin.
–Nollaa näyttää, sanoi virkapukuinen. -Niinhän sen pitääkin, vastasin.
Ajoin kauppaan, ja suoritin ostokseni.
Tukeakseni finanssimaailman tuloksenmuodostusta, maksoin ostokseni kansainvälisellä luottokortilla. Kuitin taltioin lompakkooni. Viileä keskiolut maistui oikein hyvältä saunan lauteilla. Ja myös saunan jälkeen.
”Miksi ei aina voi olla lauantai, se on kaikista päivistä parhain...”
Varoituksen sanakin on paikallaan. Älköön kukaan ruvetko tämän kirjoituksen perusteella lisäämään väkijuomien kulutustaan. Siitä ei hyvä seuraa. Liika on aina liikaa, vaikka toisaalta on tunnustettava, että kohtuus saattaa joskus tuntua liian vähältä...
Tukeakseni finanssimaailman tuloksenmuodostusta, maksoin ostokseni kansainvälisellä luottokortilla. Kuitin taltioin lompakkooni. Viileä keskiolut maistui oikein hyvältä saunan lauteilla. Ja myös saunan jälkeen.
”Miksi ei aina voi olla lauantai, se on kaikista päivistä parhain...”
Varoituksen sanakin on paikallaan. Älköön kukaan ruvetko tämän kirjoituksen perusteella lisäämään väkijuomien kulutustaan. Siitä ei hyvä seuraa. Liika on aina liikaa, vaikka toisaalta on tunnustettava, että kohtuus saattaa joskus tuntua liian vähältä...
Raittiuskin on ihan hyvä ja positiivinen asia, kunhan ei ryöstäydy käsistä.
73, Kari OG5M
73, Kari OG5M
lauantai 21. helmikuuta 2009
HULLUN PAPERIT
Jotkut kutsuvat tätä tekniseksi harrastukseksi...
Väliaikaraporttina kerrottakoon että olen taas edistynyt linukkaprojektissa.
Dip-kykimillä saan nyt ”ohjelmoitua” kaikki helv. tune-kapasitanssiarvojen variaatiot kaikille viidelle bandille, cw- ja ssb-segmenteille. Ei muuta kuin rf-dekin kansi kiinni, viimeinkin!
Äsken tinailin myös biasoinnin virkaa toimittavan tehotrankku-zener-vastushässäkän uuteen uskoon, hieman teknisemmältä näyttäväksi, lyhyemmin johdoin, omasta mielestäni ammattimaisesti.
Tupakin mittainen tauko verannalla. Lähimetsässä kuuluu tikka nakuttavan rytmikkäästi viluisen koivun kylkeä. Mietin paljonko uusitusta linukasta mahtaa lähteä tehoa kahdeksankympin cw-bandilla...
Väliaikaraporttina kerrottakoon että olen taas edistynyt linukkaprojektissa.
Dip-kykimillä saan nyt ”ohjelmoitua” kaikki helv. tune-kapasitanssiarvojen variaatiot kaikille viidelle bandille, cw- ja ssb-segmenteille. Ei muuta kuin rf-dekin kansi kiinni, viimeinkin!
Äsken tinailin myös biasoinnin virkaa toimittavan tehotrankku-zener-vastushässäkän uuteen uskoon, hieman teknisemmältä näyttäväksi, lyhyemmin johdoin, omasta mielestäni ammattimaisesti.
Tupakin mittainen tauko verannalla. Lähimetsässä kuuluu tikka nakuttavan rytmikkäästi viluisen koivun kylkeä. Mietin paljonko uusitusta linukasta mahtaa lähteä tehoa kahdeksankympin cw-bandilla...
Päivä on ollut kirkas, nyt taivas leimuaa. Aurinko laskeutuu punaisena pallona metsän taakse. Ikikuusien siluetit piirtyvät oranssia loistoa vasten kuin mustasta rautapellistä leikattuna. Pian saapuva hämärä pehmentää varjot. Laitan saunan lämpiämään.
Huoneeni seinälle, 5BDXCC-plakaatin alapuolelle laitoin hiljattain uuden, reilu viikko sitten postitse saapuneen, uutuuttaan kiiltävän, n. 20 x 30cm trofeen. Siinä sanotaan:
2007 – SSB
WORLD WIDE DX CONTEST
STATION AO8A
WINNER – WORLD
Multi Op / Two Xmtr
Oprs:
EA8AH, EA8CAC, EA8ZS,
ES2RR, OH5XT, OH6XX, OH9MM
Tarkemmin ajatellen on jotenkin hullua kilpailla radioyhteyksien pitämisessä. Sama mieletön savotta vuodesta toiseen. Ja mikään ei ole koskaan valmista. Täytyy sanoa, että ei se ihan viisaalta vaikuta karaoke-laulun maailmanmestaruuden tavoittelukaan. Mitä järkeä sitten on muurahaispesässä istumisessa? Jos en väärin muista, niin saunomisen ennätyskisoissa on monelle tullut huono olo, ellei jopa sydänoireita.
Eipä tupakoinnissakaan ole mitään älyä, ja onpa askit nykyään varustettu varoitustekstein. Silti tupakkatehtaat kasvattavat tulostaan, ja kauppa käy. Savukkeet, sikarit ja piiput röyhyävät.
Koskahan saadaan radioihin lappu jossa lukee: ”Radioamatööritoiminta vaarantaa terveytesi”, tai ”Lääkäriltä ja apteekista saat apua radioamatööritoiminnan lopettamiseen.” Toiset workkivat kilpailuja, toiset keräävät kartonkilappuja ”harvinaisista” maista, Pileup sakenee, pulssi kohoaa...
”Hullun paperit välttääksesi soita palvelunumeroon se ja se. 0,39 eur/min., plus paikallisverkkomaksu."
73, Kari OG5M
perjantai 13. helmikuuta 2009
POTKUKELKKAILUA
Reiski ja Veiski
Heti alkuun täytyy todeta että otsikossa mainitut, ja tässä tarinassa esiintyvät henkilönimet ovat täysin keksittyjä, eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ansiotoimeeni liittyy aika paljon matkustamista. Tieni vie milloin mihinkin päin Suomea. Teknologiakyliin, innovaatiokeskuksiin, kuntiin ja kaupunkeihin. Tavakseni on muodostunut kullakin paikkakunnalla havainnoida paikallista näkymää, miljöökuvaa, ja arvioida ihmisten viihtyvyyttä ja arkitunnelmia asuinsijoillaan. Ulkopuolisena havainnoitsijana sitä kun näkee asiat hieman eri perspektiivistä kuin vuosikausia samoja raitteja tallustelleet, osaksi ympäristöään muovautuneet, sinne sun tänne vaeltavat paikallishenkilöt.
Viime aikoina olen käynyt useampia kertoja Helsingin Vuosaaren kaupunginosassa, tapaamassa uusinta yhteistyökumppaniamme (business partner). Myös erään keskisuuren, kahvipavuista virkistäväntuoksuisen aamujuoman aineksia jalostavan asiakasyrityksemme luona olen noissa maisemissa toistuvasti vieraillut. Tänään perjantaina viimeksi. Oli muuten kolmastoista päivä. Vaan enpä ajanut ojaan, eikä mikään muukaan onnettomuus matkalaista kohdannut.
Kun navigaattoriin laittaa kotoa lähtiessä Vuosaaren osoitteen, niin tunti ja kolmekymmentäviisi minuuttia luikahtaa, ja sitten ollaan perillä. Moottoritie jouduttaa matkaa, kesällä ja talvella. Terveisiä vaan tiehallinnon asfaltti-insinööreille, hyvin on liikenneasiat hoidettu!
Olen jotenkin ihmetellyt Vuosaaren rauhallisuutta. Asuntorakennukset ovat somasti sijoiteltuja, kesällä vehreys kukoistaa, ja linnut laulavat. Erään kerrostalon julkisivukin on kivasti viisto, antaen asuntojen parvekkeille terassimaisen, etelämaalaisen kiireettömyyden ilmeen ja leiman.
Ansiotoimeeni liittyy aika paljon matkustamista. Tieni vie milloin mihinkin päin Suomea. Teknologiakyliin, innovaatiokeskuksiin, kuntiin ja kaupunkeihin. Tavakseni on muodostunut kullakin paikkakunnalla havainnoida paikallista näkymää, miljöökuvaa, ja arvioida ihmisten viihtyvyyttä ja arkitunnelmia asuinsijoillaan. Ulkopuolisena havainnoitsijana sitä kun näkee asiat hieman eri perspektiivistä kuin vuosikausia samoja raitteja tallustelleet, osaksi ympäristöään muovautuneet, sinne sun tänne vaeltavat paikallishenkilöt.
Viime aikoina olen käynyt useampia kertoja Helsingin Vuosaaren kaupunginosassa, tapaamassa uusinta yhteistyökumppaniamme (business partner). Myös erään keskisuuren, kahvipavuista virkistäväntuoksuisen aamujuoman aineksia jalostavan asiakasyrityksemme luona olen noissa maisemissa toistuvasti vieraillut. Tänään perjantaina viimeksi. Oli muuten kolmastoista päivä. Vaan enpä ajanut ojaan, eikä mikään muukaan onnettomuus matkalaista kohdannut.
Kun navigaattoriin laittaa kotoa lähtiessä Vuosaaren osoitteen, niin tunti ja kolmekymmentäviisi minuuttia luikahtaa, ja sitten ollaan perillä. Moottoritie jouduttaa matkaa, kesällä ja talvella. Terveisiä vaan tiehallinnon asfaltti-insinööreille, hyvin on liikenneasiat hoidettu!
Olen jotenkin ihmetellyt Vuosaaren rauhallisuutta. Asuntorakennukset ovat somasti sijoiteltuja, kesällä vehreys kukoistaa, ja linnut laulavat. Erään kerrostalon julkisivukin on kivasti viisto, antaen asuntojen parvekkeille terassimaisen, etelämaalaisen kiireettömyyden ilmeen ja leiman.
Varsinainen rauhan ja hyvän tahdon tyyssija tuo Vuosaari!
Omien havaintojeni perusteella tuntemattomia ovat Vuosaaressa aamu- ja iltapäiväruuhkat, kuin myös kireät, kiireiset, stressautuneet ja pahaa tahtoa kuvastavat ilmeet ihmisten kasvoilla.
Elämä soljuu levollista latuaan, ja olen pannut merkille, kuinka kaikessa sovussa, rinta rinnan odottavat bussipysäkillä onnikan saapumista niin etniset vähemmistökansalaiset, kuin myös alkuperäistä ja ärhäkämpää, muinaissuomalaista, kansallista rotua edustavat henkilöt. Tuossa varmaan seisoo historiankirjoittaja, tuossa tulevaisuudentutkija. Monikohan käräjätuomari mahtaa matkustaa linja-autolla tai metrolla keskustaan ja takaisin?
Omien havaintojeni perusteella tuntemattomia ovat Vuosaaressa aamu- ja iltapäiväruuhkat, kuin myös kireät, kiireiset, stressautuneet ja pahaa tahtoa kuvastavat ilmeet ihmisten kasvoilla.
Elämä soljuu levollista latuaan, ja olen pannut merkille, kuinka kaikessa sovussa, rinta rinnan odottavat bussipysäkillä onnikan saapumista niin etniset vähemmistökansalaiset, kuin myös alkuperäistä ja ärhäkämpää, muinaissuomalaista, kansallista rotua edustavat henkilöt. Tuossa varmaan seisoo historiankirjoittaja, tuossa tulevaisuudentutkija. Monikohan käräjätuomari mahtaa matkustaa linja-autolla tai metrolla keskustaan ja takaisin?
Seutu vaikuttaa kaiken kaikkiaan niin tyyneltä ja rauhalliselta, ettei mitenkään voisi kuvitella minkäänlaisen vihamielisen ajatuksen, saati sitten pahuutta lietsovan kirjoituksen, saavan siellä alkuaan.
Erästä katua loivaan ylämäkeen ajaessani vastaan tuli jalkakäytävällä mies potkukelkalla, jalaksilla seisoen, vauhtikin oli aikamoinen, Reiskikö se siinä? Määränpäätänsä en ruvennut arvailemaan, mutta vauhdista päätellen kiire oli kova, jotakin ja jonnekin tiedottamaan. Sikäli kun sain havainnoitua, ei kyseessä ollut ainakaan sotainvalidi, keräyslipas kun näytti kyydistä puuttuvan... Koska kerran Helsinki on virallisesti kaksikielinen kaupunki, niin mainittakoon että potkukelkka on ruotsiksi (ainakin sanakirjan mukaan) ”Sparkstötting”, mikä asia tulkoon nyt tässä tasapuolisuuden vuoksi mainituksi.
Jossakin Heinolan korkeudella kuvittelisin potkukelkkoja harrastettavan enemmänkin. Tosin omakohtaisia havaintoja ei ole, johtuen siitä, että paikkakunta tulee aina sivuutettua uutta ohitustietä hyväksi käyttäen. Täytyypä kysyä asiasta tarkemmin entiseltä ystävältäni Veiskiltä.
Helsingin Lassilassa olisi myös kiva tehdä havaintoja, mutta kun aika ei joka paikkaan yksinkertaisesti riitä. Eräs isohko sokeriteollisuuden alan asiakkaamme toimii Kantvikissa, joten seuraavan kerran kun käyn siellä, niin tarkistanpa samalla reissulla tilanteen Kirkkonummella...
Helsingin ydinkeskustaan kun tulee asiaa, niin piruuttanipa käyn katsomassa montako potkukelkkaa on pysäköitynä Hovioikeuden eteen, ja onko parkkikiekko tai pysäköintikortti käytössä. Jos yhdenkin potkukelkan siellä näen, niin lupaan ottaa siitä valokuvan.
73, Kari OG5M
Erästä katua loivaan ylämäkeen ajaessani vastaan tuli jalkakäytävällä mies potkukelkalla, jalaksilla seisoen, vauhtikin oli aikamoinen, Reiskikö se siinä? Määränpäätänsä en ruvennut arvailemaan, mutta vauhdista päätellen kiire oli kova, jotakin ja jonnekin tiedottamaan. Sikäli kun sain havainnoitua, ei kyseessä ollut ainakaan sotainvalidi, keräyslipas kun näytti kyydistä puuttuvan... Koska kerran Helsinki on virallisesti kaksikielinen kaupunki, niin mainittakoon että potkukelkka on ruotsiksi (ainakin sanakirjan mukaan) ”Sparkstötting”, mikä asia tulkoon nyt tässä tasapuolisuuden vuoksi mainituksi.
Jossakin Heinolan korkeudella kuvittelisin potkukelkkoja harrastettavan enemmänkin. Tosin omakohtaisia havaintoja ei ole, johtuen siitä, että paikkakunta tulee aina sivuutettua uutta ohitustietä hyväksi käyttäen. Täytyypä kysyä asiasta tarkemmin entiseltä ystävältäni Veiskiltä.
Helsingin Lassilassa olisi myös kiva tehdä havaintoja, mutta kun aika ei joka paikkaan yksinkertaisesti riitä. Eräs isohko sokeriteollisuuden alan asiakkaamme toimii Kantvikissa, joten seuraavan kerran kun käyn siellä, niin tarkistanpa samalla reissulla tilanteen Kirkkonummella...
Helsingin ydinkeskustaan kun tulee asiaa, niin piruuttanipa käyn katsomassa montako potkukelkkaa on pysäköitynä Hovioikeuden eteen, ja onko parkkikiekko tai pysäköintikortti käytössä. Jos yhdenkin potkukelkan siellä näen, niin lupaan ottaa siitä valokuvan.
73, Kari OG5M
torstai 5. helmikuuta 2009
HUOLENKIELTOA JA KIELENHUOLTOA
Tämänkertaisen pikku tarinan tarkoituksena on hiukan valottaa kirjoittelemiseni taustoja ja syitä, eli yleisesti ottaen kertoa lyhyesti, mistä tämä sai alkunsa, ja miksi näitä juttujani älpyttelen ja näpyttelen tietokoneeni QWERTY-näppäimistöllä, kymmensormitekniikalla jossa kaksi sormea kirjoittaa ja kahdeksan etsii...
Joulukuun alku 2008... Ja tapahtui niinä päivinä, että työpaineiden aikaansaama stressi alkoi panna miestä verolle. Tulosvastuu irvisteli, sarventyngät otsassa, piiska kourassa, piikkipäinen hännänruipelo valmiina ruoskimaan öin ja päivin: ”paina ukko menemään, paina, paina, paina!”
Seurauksena oli sairauslomat, labrakokeet ja niiden arviointi. Lääkäri (Lääket. lis., Med. lic.) kyseli työstä, harrastuksistani jne., mietti hetken ja kysäisi, ”Eikös se radioamatööritouhu ole vähän niinkuin 'Pelle Pelottomien' juttuja, ettekös te rakentele kaikenlaisia ihmevärkkejä, ja pidä niillä yhteyksiä maailman ympäri?” -Joo, no jotenkin sinne päin, vastasin. ”Mitäs jos harrastaisit teknistä askartelua vapaa-aikanasi, saisit ne työpaineet unohtumaan ainakin hetkeksi. Olisiko tämä mahdollista?”
Joulukuun alku 2008... Ja tapahtui niinä päivinä, että työpaineiden aikaansaama stressi alkoi panna miestä verolle. Tulosvastuu irvisteli, sarventyngät otsassa, piiska kourassa, piikkipäinen hännänruipelo valmiina ruoskimaan öin ja päivin: ”paina ukko menemään, paina, paina, paina!”
Seurauksena oli sairauslomat, labrakokeet ja niiden arviointi. Lääkäri (Lääket. lis., Med. lic.) kyseli työstä, harrastuksistani jne., mietti hetken ja kysäisi, ”Eikös se radioamatööritouhu ole vähän niinkuin 'Pelle Pelottomien' juttuja, ettekös te rakentele kaikenlaisia ihmevärkkejä, ja pidä niillä yhteyksiä maailman ympäri?” -Joo, no jotenkin sinne päin, vastasin. ”Mitäs jos harrastaisit teknistä askartelua vapaa-aikanasi, saisit ne työpaineet unohtumaan ainakin hetkeksi. Olisiko tämä mahdollista?”
–Itse asiassa kyllä, vastasin, ja mielessäni alkoi kyteä linukkaprojekti.
”Sitäpaitsi, oletko koskaan kokeillut kirjoittamista, onko sinulla nettiyhteys kotona?”
-On, vastasin. ”Siispä, laitapa oma blogi käyntiin, kirjoittele vaikkapa harrastuksestasi, askartelujuttuja ja ihan mitä muuta vaan mieleen tulee. Työpaineet unohtuu!”
-No kukapa noita sitten mahtaa lukea? ”Ei sillä väliä, kunhan askartelet ja kirjoittelet arjen työhuolet ja paineet taivaan tuuliin, avaruuksiin, Andromedan galaksin tuolle puolen!”
- - -
”Sitäpaitsi, oletko koskaan kokeillut kirjoittamista, onko sinulla nettiyhteys kotona?”
-On, vastasin. ”Siispä, laitapa oma blogi käyntiin, kirjoittele vaikkapa harrastuksestasi, askartelujuttuja ja ihan mitä muuta vaan mieleen tulee. Työpaineet unohtuu!”
-No kukapa noita sitten mahtaa lukea? ”Ei sillä väliä, kunhan askartelet ja kirjoittelet arjen työhuolet ja paineet taivaan tuuliin, avaruuksiin, Andromedan galaksin tuolle puolen!”
- - -
Huolenkielto on nyt siis oikein lääkärin määräyksestä päällänsä. Ja sitähän pitää noudattaa. Tähän on tultu.
Kielenhuollon suhteen olen löytänyt mielestäni aika hyvän web-sivuston,
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/
Kun oikoluen ja korjailen tekstejäni, on tuosta linkistä ollut suurta apua tekstieni kieliopillisen rakenteen tarkastelussa, ja yleensäkin tekstirakenteen (syntaksin) hallinnassa.
Niinpä nyt sitten askartelen ja kirjoittelen. Toivottavasti näiden uudenlaisten aktiviteettien tuloksena verenpaineeni (joulukuussa hetkellisesti 217/138) laskee. Lääkityskin on määrätty, ja jatkuu toistaiseksi. Seuraavat labrakokeet ovat helmikuun puolivälissä.
Kevättä kohti kun mennään, ja kohtuullista vauhtia, niin voipi olla että elämä taas ennen pitkää hymyilee, koko naamansa leveydeltä,
Kielenhuollon suhteen olen löytänyt mielestäni aika hyvän web-sivuston,
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/
Kun oikoluen ja korjailen tekstejäni, on tuosta linkistä ollut suurta apua tekstieni kieliopillisen rakenteen tarkastelussa, ja yleensäkin tekstirakenteen (syntaksin) hallinnassa.
Niinpä nyt sitten askartelen ja kirjoittelen. Toivottavasti näiden uudenlaisten aktiviteettien tuloksena verenpaineeni (joulukuussa hetkellisesti 217/138) laskee. Lääkityskin on määrätty, ja jatkuu toistaiseksi. Seuraavat labrakokeet ovat helmikuun puolivälissä.
Kevättä kohti kun mennään, ja kohtuullista vauhtia, niin voipi olla että elämä taas ennen pitkää hymyilee, koko naamansa leveydeltä,
kuin Paavo Lipponen lehtikuvissa.
73, Kari OG5M
73, Kari OG5M
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
PECTOPAH
Otsikko, kyrillisenä tekstinä ymmärrettynä, tarkoittaa ravintolaa venäjäksi.
Koska minulla on aikamoinen kasa venäläisiä komponentteja, etenkin ison tehon kondensaattoreita linukkaprojektia varten, olen ollut pakotettu selvittämään noissa olevat merkinnät varmuuden vuoksi. Kun kieli kerran on vieras, niin miksi tekstikin pitää vielä kryptata sangen kummallisilla kirjoitusmerkeillä? Kun ensin selvität mikä on minkäkin ”risuaidan” sisältämä sana, niin sitten pitää vielä sen sanan merkityskin tulkita erikseen.
Niinpä jouduinkin tarkemmin tutustumaan hauskan näköisiin aakkosiin, joiden muodostamat tekstit muistuttavat enempi piikkilankaa, kuin painettua informaatiota. Eipä silti, piikkilankaa on toki hyödynnetty asiatiedon ja sen kulun hallinnassa ennenkin, ja onpa se vielä tänäkin päivänä joissakin maissa ja organisaatioissa tehokkaassa käytössä. Suomessakin välillä, ehkä enempi henkisessä kuin vaatteita repivässä tarkoituksessa...
Viestinnän vaikeudet ilmenevät tilanteissa, jolloin sanoma, sen sisältö ja tarkoitus eivät aukea lukijalle niin millään. Vaikka kuinka kirjoittaisit selväsanaisesti, omalla äidinkielellä. Selkeitä havaintoja tästä asiasta saatiin mm. viime syksynä käydyissä SRAL-aiheisissa keskusteluissa Adressit.com –palstalla. Itsekin osallistuin ajatustenvaihtoon ja toin julki omat mielipiteeni muutamalla lauseella ja rivillä. Kommenttejani on jopa epäilty jonkun kolmannen osapuolen laatimiksi...
Nimimerkki ”Väinö Lehtoranta” kirjoittaa em. palstalla 14.11.2008, klo 12:44 seuraavasti:
”Kun ei entinen ystävämme, nykyinen kakkostorven soittaja Kari Malmi aiemminkaan ole kyennyt järin hääppöiseen kirjalliseen tuotantoon, on mahdottoman täydet syyt epäillä, ettei hänen yllä oleva tekstinsä ole hänen itsensä kirjoittamaa.”
Carpe diem, Kari Malmi! Onko ylläoleva tulkittava niin, että olen kirjoittanut jotain sellaista johon en kykenisi? Silloinhan olen ylittänyt itseni! Hellurei, täältä tullaan. Vapise, Maailma!
Saapuva iltahämärä kietoo ulkomaiseman pimenevään vaippaansa. Täällä sisällä, työhuoneessani, eilen asentamassani uudessa kattovalaisimessa miljardit uupumattomat, vapaat elektronit osallistuvat
Koska minulla on aikamoinen kasa venäläisiä komponentteja, etenkin ison tehon kondensaattoreita linukkaprojektia varten, olen ollut pakotettu selvittämään noissa olevat merkinnät varmuuden vuoksi. Kun kieli kerran on vieras, niin miksi tekstikin pitää vielä kryptata sangen kummallisilla kirjoitusmerkeillä? Kun ensin selvität mikä on minkäkin ”risuaidan” sisältämä sana, niin sitten pitää vielä sen sanan merkityskin tulkita erikseen.
Niinpä jouduinkin tarkemmin tutustumaan hauskan näköisiin aakkosiin, joiden muodostamat tekstit muistuttavat enempi piikkilankaa, kuin painettua informaatiota. Eipä silti, piikkilankaa on toki hyödynnetty asiatiedon ja sen kulun hallinnassa ennenkin, ja onpa se vielä tänäkin päivänä joissakin maissa ja organisaatioissa tehokkaassa käytössä. Suomessakin välillä, ehkä enempi henkisessä kuin vaatteita repivässä tarkoituksessa...
Viestinnän vaikeudet ilmenevät tilanteissa, jolloin sanoma, sen sisältö ja tarkoitus eivät aukea lukijalle niin millään. Vaikka kuinka kirjoittaisit selväsanaisesti, omalla äidinkielellä. Selkeitä havaintoja tästä asiasta saatiin mm. viime syksynä käydyissä SRAL-aiheisissa keskusteluissa Adressit.com –palstalla. Itsekin osallistuin ajatustenvaihtoon ja toin julki omat mielipiteeni muutamalla lauseella ja rivillä. Kommenttejani on jopa epäilty jonkun kolmannen osapuolen laatimiksi...
Nimimerkki ”Väinö Lehtoranta” kirjoittaa em. palstalla 14.11.2008, klo 12:44 seuraavasti:
”Kun ei entinen ystävämme, nykyinen kakkostorven soittaja Kari Malmi aiemminkaan ole kyennyt järin hääppöiseen kirjalliseen tuotantoon, on mahdottoman täydet syyt epäillä, ettei hänen yllä oleva tekstinsä ole hänen itsensä kirjoittamaa.”
Carpe diem, Kari Malmi! Onko ylläoleva tulkittava niin, että olen kirjoittanut jotain sellaista johon en kykenisi? Silloinhan olen ylittänyt itseni! Hellurei, täältä tullaan. Vapise, Maailma!
Saapuva iltahämärä kietoo ulkomaiseman pimenevään vaippaansa. Täällä sisällä, työhuoneessani, eilen asentamassani uudessa kattovalaisimessa miljardit uupumattomat, vapaat elektronit osallistuvat
”kvanttielektrodynaamisen ilmiön" suorittamiseen.
Valoksi sitä kansankielellä kutsutaan.
73, Kari OG5M
lauantai 31. tammikuuta 2009
KUUSI KILOWATTIA KOLMIVAIHETEHOA
Kuva RF-dekistä otettu ennen projektin aloitusta.Tänään olen saanut paljon aikaan.
Heti aamusta vaihdoin työhuoneeni kattolamppuhässäkän uuteen, vähemmän pölyä keräävään ja enemmän valoa antavaan. Ero valaistuksessa on huomattava. Kylläpä nyt kelpaa askarrella!
Linukkaprojekti etenee hyvää vauhtia. Juotosasema, ”löötstatsioon” saksalaisittain lausuttuna, on kuumana ja kelpo jälkeä syntyy. Tinasin vakuumireleiden virtajohdot, by-pass-kondensaattorit ja varsinaiset tune-kapasitanssit paikoilleen, ja ei kun mittaamaan. Mittausarvot täsmäsivät laskennallisten kanssa, jees! Ohjauslogiikan, eli dipkytkin-diodimatriisin toiminta on myös nyt testattu, oikosulkuja tai katkoksia ei löytynyt. Hyvin toimii. Eipä mene enää kauaa, kun pääsen tuota oikein tositoimissa kokeilemaan. Hiukan jännittää jo etukäteen.
Pakkasmittari näytti aamukahdeksalta -22 astetta. Säätiedotuksessa povattiin ”poikkeuksellisen” kylmää viikonlopuksi. Mitähän poikkeuksellista tuossa mahtaa olla, tammi-helmikuussa?
Toista se oli n. 70 vuotta sitten, marras-joulukuun vaihteessa vuonna 1939. Silloinhan suomalaiset ”provosoivat rajaselkkauksen” ja ”hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun”. Historian kirjoista olemme lukeneet, kuinka tuota provokaatiota edelsi ankara, useamman sadan kilometrin etäisyydeltä suoritettu, ennalta ilmoittamaton tykistön isku, ns. ”Mainilan laukaukset”. Kyllä täytyy sanoa, että veteraanimme olivat noihin aikoihin tosi kovilla, pakkasmittarin elohopea kun kyyristeli 40 miinusasteen alapuolella. Ei ollut helppoa taisteluhaudoissa, puutteellisin varustein, huurussa karvahatun lippa, nenänpäässä jäinen tippa.
Jos tuolloin olisi ollut sähköposti käytössä, niin olisiko sähköisessä muodossa tehty ennakkoilmoitus provokaatiosta ollut hyväksyttävä? Tuskinpa vain. Nykypäivänäkin, sähköisen viestinnän aikakaudella jotkut instanssit, organisaatiot, edellyttävät henkilökohtaisesti allekirjoitettuja paperidokumentteja, sääntöjensä mukaan.
No, historia on historiaa, ja paljon on kirjoitettu. Molemmin puolin. Mikähän mahtaa olla viimeisimmän, päivitetyn tulkinnan versionumero?
Koiramme käy vähän väliä huoneessani tarkistamassa projektini edistymistä. Kallella päin, silmät tapittaen ja nuuskintatointaan huolellisesti suorittaen se yrittää ratkaista tinankäryn arvoitusta...
Oli minun vuoroni tänään lämmittää sauna. Eli käänsin 6 kW kolmivaihe-sähkökiukaamme nupista tehot ja lämmöt päälle. Löylyt maistui. On aika istahtaa olohuoneen sohvalle, pitää pieni tauko ja katsella tv-uutisia ja ihmetellä maailman menoa.
Auringonpaisteisen pakkasmaisemankin ikuistin (rouvani omistamalla) japanilaisella 8,0 Megapikselin digitaalisella valokuvauskoneella.
Heti aamusta vaihdoin työhuoneeni kattolamppuhässäkän uuteen, vähemmän pölyä keräävään ja enemmän valoa antavaan. Ero valaistuksessa on huomattava. Kylläpä nyt kelpaa askarrella!
Linukkaprojekti etenee hyvää vauhtia. Juotosasema, ”löötstatsioon” saksalaisittain lausuttuna, on kuumana ja kelpo jälkeä syntyy. Tinasin vakuumireleiden virtajohdot, by-pass-kondensaattorit ja varsinaiset tune-kapasitanssit paikoilleen, ja ei kun mittaamaan. Mittausarvot täsmäsivät laskennallisten kanssa, jees! Ohjauslogiikan, eli dipkytkin-diodimatriisin toiminta on myös nyt testattu, oikosulkuja tai katkoksia ei löytynyt. Hyvin toimii. Eipä mene enää kauaa, kun pääsen tuota oikein tositoimissa kokeilemaan. Hiukan jännittää jo etukäteen.
Pakkasmittari näytti aamukahdeksalta -22 astetta. Säätiedotuksessa povattiin ”poikkeuksellisen” kylmää viikonlopuksi. Mitähän poikkeuksellista tuossa mahtaa olla, tammi-helmikuussa?
Toista se oli n. 70 vuotta sitten, marras-joulukuun vaihteessa vuonna 1939. Silloinhan suomalaiset ”provosoivat rajaselkkauksen” ja ”hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun”. Historian kirjoista olemme lukeneet, kuinka tuota provokaatiota edelsi ankara, useamman sadan kilometrin etäisyydeltä suoritettu, ennalta ilmoittamaton tykistön isku, ns. ”Mainilan laukaukset”. Kyllä täytyy sanoa, että veteraanimme olivat noihin aikoihin tosi kovilla, pakkasmittarin elohopea kun kyyristeli 40 miinusasteen alapuolella. Ei ollut helppoa taisteluhaudoissa, puutteellisin varustein, huurussa karvahatun lippa, nenänpäässä jäinen tippa.
Jos tuolloin olisi ollut sähköposti käytössä, niin olisiko sähköisessä muodossa tehty ennakkoilmoitus provokaatiosta ollut hyväksyttävä? Tuskinpa vain. Nykypäivänäkin, sähköisen viestinnän aikakaudella jotkut instanssit, organisaatiot, edellyttävät henkilökohtaisesti allekirjoitettuja paperidokumentteja, sääntöjensä mukaan.
No, historia on historiaa, ja paljon on kirjoitettu. Molemmin puolin. Mikähän mahtaa olla viimeisimmän, päivitetyn tulkinnan versionumero?
Koiramme käy vähän väliä huoneessani tarkistamassa projektini edistymistä. Kallella päin, silmät tapittaen ja nuuskintatointaan huolellisesti suorittaen se yrittää ratkaista tinankäryn arvoitusta...
Oli minun vuoroni tänään lämmittää sauna. Eli käänsin 6 kW kolmivaihe-sähkökiukaamme nupista tehot ja lämmöt päälle. Löylyt maistui. On aika istahtaa olohuoneen sohvalle, pitää pieni tauko ja katsella tv-uutisia ja ihmetellä maailman menoa.
Auringonpaisteisen pakkasmaisemankin ikuistin (rouvani omistamalla) japanilaisella 8,0 Megapikselin digitaalisella valokuvauskoneella.
Päivä pitenee, elämä lyhenee – mikä lienee päiviemme luku?
Ajan virrassa jokainen huominen on hetken päästä uusi eilinen...
73, Kari OG5M
73, Kari OG5M
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
