Kuva RF-dekistä otettu ennen projektin aloitusta.Tänään olen saanut paljon aikaan.
Heti aamusta vaihdoin työhuoneeni kattolamppuhässäkän uuteen, vähemmän pölyä keräävään ja enemmän valoa antavaan. Ero valaistuksessa on huomattava. Kylläpä nyt kelpaa askarrella!
Linukkaprojekti etenee hyvää vauhtia. Juotosasema, ”löötstatsioon” saksalaisittain lausuttuna, on kuumana ja kelpo jälkeä syntyy. Tinasin vakuumireleiden virtajohdot, by-pass-kondensaattorit ja varsinaiset tune-kapasitanssit paikoilleen, ja ei kun mittaamaan. Mittausarvot täsmäsivät laskennallisten kanssa, jees! Ohjauslogiikan, eli dipkytkin-diodimatriisin toiminta on myös nyt testattu, oikosulkuja tai katkoksia ei löytynyt. Hyvin toimii. Eipä mene enää kauaa, kun pääsen tuota oikein tositoimissa kokeilemaan. Hiukan jännittää jo etukäteen.
Pakkasmittari näytti aamukahdeksalta -22 astetta. Säätiedotuksessa povattiin ”poikkeuksellisen” kylmää viikonlopuksi. Mitähän poikkeuksellista tuossa mahtaa olla, tammi-helmikuussa?
Toista se oli n. 70 vuotta sitten, marras-joulukuun vaihteessa vuonna 1939. Silloinhan suomalaiset ”provosoivat rajaselkkauksen” ja ”hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun”. Historian kirjoista olemme lukeneet, kuinka tuota provokaatiota edelsi ankara, useamman sadan kilometrin etäisyydeltä suoritettu, ennalta ilmoittamaton tykistön isku, ns. ”Mainilan laukaukset”. Kyllä täytyy sanoa, että veteraanimme olivat noihin aikoihin tosi kovilla, pakkasmittarin elohopea kun kyyristeli 40 miinusasteen alapuolella. Ei ollut helppoa taisteluhaudoissa, puutteellisin varustein, huurussa karvahatun lippa, nenänpäässä jäinen tippa.
Jos tuolloin olisi ollut sähköposti käytössä, niin olisiko sähköisessä muodossa tehty ennakkoilmoitus provokaatiosta ollut hyväksyttävä? Tuskinpa vain. Nykypäivänäkin, sähköisen viestinnän aikakaudella jotkut instanssit, organisaatiot, edellyttävät henkilökohtaisesti allekirjoitettuja paperidokumentteja, sääntöjensä mukaan.
No, historia on historiaa, ja paljon on kirjoitettu. Molemmin puolin. Mikähän mahtaa olla viimeisimmän, päivitetyn tulkinnan versionumero?
Koiramme käy vähän väliä huoneessani tarkistamassa projektini edistymistä. Kallella päin, silmät tapittaen ja nuuskintatointaan huolellisesti suorittaen se yrittää ratkaista tinankäryn arvoitusta...
Oli minun vuoroni tänään lämmittää sauna. Eli käänsin 6 kW kolmivaihe-sähkökiukaamme nupista tehot ja lämmöt päälle. Löylyt maistui. On aika istahtaa olohuoneen sohvalle, pitää pieni tauko ja katsella tv-uutisia ja ihmetellä maailman menoa.
Auringonpaisteisen pakkasmaisemankin ikuistin (rouvani omistamalla) japanilaisella 8,0 Megapikselin digitaalisella valokuvauskoneella.
Heti aamusta vaihdoin työhuoneeni kattolamppuhässäkän uuteen, vähemmän pölyä keräävään ja enemmän valoa antavaan. Ero valaistuksessa on huomattava. Kylläpä nyt kelpaa askarrella!
Linukkaprojekti etenee hyvää vauhtia. Juotosasema, ”löötstatsioon” saksalaisittain lausuttuna, on kuumana ja kelpo jälkeä syntyy. Tinasin vakuumireleiden virtajohdot, by-pass-kondensaattorit ja varsinaiset tune-kapasitanssit paikoilleen, ja ei kun mittaamaan. Mittausarvot täsmäsivät laskennallisten kanssa, jees! Ohjauslogiikan, eli dipkytkin-diodimatriisin toiminta on myös nyt testattu, oikosulkuja tai katkoksia ei löytynyt. Hyvin toimii. Eipä mene enää kauaa, kun pääsen tuota oikein tositoimissa kokeilemaan. Hiukan jännittää jo etukäteen.
Pakkasmittari näytti aamukahdeksalta -22 astetta. Säätiedotuksessa povattiin ”poikkeuksellisen” kylmää viikonlopuksi. Mitähän poikkeuksellista tuossa mahtaa olla, tammi-helmikuussa?
Toista se oli n. 70 vuotta sitten, marras-joulukuun vaihteessa vuonna 1939. Silloinhan suomalaiset ”provosoivat rajaselkkauksen” ja ”hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun”. Historian kirjoista olemme lukeneet, kuinka tuota provokaatiota edelsi ankara, useamman sadan kilometrin etäisyydeltä suoritettu, ennalta ilmoittamaton tykistön isku, ns. ”Mainilan laukaukset”. Kyllä täytyy sanoa, että veteraanimme olivat noihin aikoihin tosi kovilla, pakkasmittarin elohopea kun kyyristeli 40 miinusasteen alapuolella. Ei ollut helppoa taisteluhaudoissa, puutteellisin varustein, huurussa karvahatun lippa, nenänpäässä jäinen tippa.
Jos tuolloin olisi ollut sähköposti käytössä, niin olisiko sähköisessä muodossa tehty ennakkoilmoitus provokaatiosta ollut hyväksyttävä? Tuskinpa vain. Nykypäivänäkin, sähköisen viestinnän aikakaudella jotkut instanssit, organisaatiot, edellyttävät henkilökohtaisesti allekirjoitettuja paperidokumentteja, sääntöjensä mukaan.
No, historia on historiaa, ja paljon on kirjoitettu. Molemmin puolin. Mikähän mahtaa olla viimeisimmän, päivitetyn tulkinnan versionumero?
Koiramme käy vähän väliä huoneessani tarkistamassa projektini edistymistä. Kallella päin, silmät tapittaen ja nuuskintatointaan huolellisesti suorittaen se yrittää ratkaista tinankäryn arvoitusta...
Oli minun vuoroni tänään lämmittää sauna. Eli käänsin 6 kW kolmivaihe-sähkökiukaamme nupista tehot ja lämmöt päälle. Löylyt maistui. On aika istahtaa olohuoneen sohvalle, pitää pieni tauko ja katsella tv-uutisia ja ihmetellä maailman menoa.
Auringonpaisteisen pakkasmaisemankin ikuistin (rouvani omistamalla) japanilaisella 8,0 Megapikselin digitaalisella valokuvauskoneella.
Päivä pitenee, elämä lyhenee – mikä lienee päiviemme luku?
Ajan virrassa jokainen huominen on hetken päästä uusi eilinen...
73, Kari OG5M
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti