AKKUPORAKONE

Kun on työhaluja, niin tarvitaan myös työkaluja, askareiden menestykselliseen suorittamiseen.

Päivänä muutamana tuli tarve porakoneelle. Linukkaprojekti oli edennyt siihen vaiheeseen, että piti saada kairattua RF-dekkiin muutamia 3 – 4 mm reikiä vakuumireleiden ja doorknob-konkkien asennusta varten. Asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että akkuporakone olisi poikaa, ja varsin sähäkkä peli tuohon tarkoitukseen. Samalla tulisi ratkaistua myös eräs ikuinen ongelma, nimittäin ruuvimeisselillä tapahtuva kannatinruuvien äheltäminen terassimme kattoon, huushollin seiniin jne., tarkoituksena ripustaa ”viihtyvyyden lisäämiseksi edullisia ja kivoja taide-esineitä” (kuvatuksia, kirj. huom.) vaimoni toivomuksesta hänen haluamiinsa paikkoihin.

Erään kouvolalaisen marketin työkaluosastolla sitten tein valintaani, ja päädyin keskihintaiseen sähkötyökaluun. Varovasti nostin paketin hyllyltä ja laitoin ostoskärryyn. Kapea rintakehäni laajeni ylpeydestä, nyt lähtisivät känsät käsistä, ja ruuvimeisseli lentäisi lepikkoon – olinhan tehnyt oikean ja onnistuneen ostopäätöksen!

Vaimoni tokaisi että kun nyt kerran täällä ollaan, niin haetaanpa tuolta makkaratiskiltä sitä saakelin hyvää kinkkumakkaraa vaikkapa puolen kilon pala. No, mikäs siinä, pienen jonotuksen jälkeen ei kun kauppojen tekoon:
”Otettais tuota kinkkumakkaraa puoli kiloa.” Kauppias arvioi pötkön määrää, ja veitsi teki tarkan viillon. ”Oho, tuli vahingossa melkein kilo, annetaanko olla?”
”No olkoon, kyllä se tulee syötyä siinä missä puoli kiloakin...”
Hiukan ensin kismitti, että näinkö meitä kusetetaan, mutta sitten ajattelin että erehtyminen on inhimillistä, ja kauppiaan näkökulmasta katsottuna ei ollenkaan huono asia, kunhan ei erehdy omaksi tappiokseen...

Kotona avasin työkalupaketin. Muovikelmun alla olevassa paperissa luki ”Akkusähköporakone”.

ABS-muovisen kotelon kannen alta paljastui varsin sivistyneen näköinen, kiiltävä, muotoilultaan aerodynaaminen laite. Akut lataukseen, ja käyttöohjeita lukemaan. Taasko tämä on tätä samaa?
Ruttuinen käyttöohjevihkonen oli QSL-korttiluokkaa, 85 x 140mm. Painettu 7 kielellä. Suomeksi löytyi otsikko ”Turvallisuus- ja käyttöohjeita, perustuu EU-direktiiviin....” jne.

”Jos turvallisuusmääräyksiä ei noudateta, saattaa tästä aiheutua sähköiskuja, tulipaloja ja/tai vaikeita vammoja.”
”Kone on tarkoitettu harrasteenomaiseen, yksityiseen käyttöön. Kaikkinainen tämän ylittävä käyttö ei ole sallittua. Emme ota mitään vastuuta vahingoista tai vaurioista, jos laitetta käytetään pienteollisuus-, käsityöläis- tai ammattikäytön teollisuuspaikoilla tai näihin verrattavissa toimissa.”

Melu ja tärinä:
”Äänen painetaso LpA 70dB (A)
”Mittausvirhe KpA 3dB
”Äänen tehotaso LwA 81 dB (A)
”Mittausvirhe KwA 3dB”

”Tärinän päästöarvo metalliin ah =2,5 m/s

"Mittausvirhe K = 1,5 m/s"

"Ruuvinvääntö ilman iskua ah = 2,5 m/s"

"Mittausvirhe K = 1,5 m/s"

”Tärinän kokonaisarvot (kolmivektorisumma eri suunnista) mitattu standardin EN 60745 mukaisesti.”

Pitääkö tässä, helvatti, lähteä iltalukion matematiikan kurssille, että osaa laskea ja analysoida kolmivektoreita, melutason desibelejä, LpA, KpA, LwA ja KwA yksiköitä, ja vaikka mitä?

Minunhan piti vain porata muutama reikä peltiin, ja tarvittaessa puurakenteisiin ruuvata muutama ruuvi...viihtyisyyttä lisäävien tekeleitten ripustamiseksi.

Lopuksi:
”Käytä kuulosuojaimia. Käytä pölysuojaimia. Käytä suojalaseja.”

Olen nyt porannut muutaman reiän onnistuneesti, samoin kiinnittänyt ruuveja eri paikkoihin.
Ilman kuulosuojaimia, pölysuojaimia, suojalaseja tai komposiittikypärää.
Ei ole tullut sähköiskuja, aiheutunut tulipaloja ja/tai vaikeita vammoja ainakaan toistaiseksi.
Naapurissakin toimii vielä jääkaappi, pesukone, ja telkkarissakin näkyy virheetön kuva.

Elämä jatkuu, oivallisen ”Akkusähköporakoneen” omistajana. Soma on vekotin. Makkarakin maistui, ja monet mainiot eväät on siitä tehty, hymyssä suin.

73, Kari OG5M