KILPAILUFILOSOFIAA, Osa 1

Aina kun suksitaan, soudetaan, juostaan tai hypätään, heitetään kiekkoa, moukaria, keihästä, tai paiskotaan kuulaa, joudutaan epäilyksen alaisiksi jos suorituksen taso vähääkään hipoo huippua tai muuten alkaa olla kunto yläkantissa muiden mielestä.
Yleis- ja talviurheilulajeissa korkeimmasta kontrollista pitää huolta ”Antidoping-toimikunta”, joka kusettaa joka ikisen osallistujan suorituksensa jälkeen. Minun mielestäni varsin oikeudenmukainen menetelmä, ja onpa sillä saatu karsittua joitakin asiastaan tietämättömiä ”huijareita” tuloslistoilta, jopa puhtaita suomalaisiakin joskus...
”Emme voi mitenkään käsittää, kuinka näyte voi olla positiivinen”, sanoivat mm. Martti Vaino ja urheilulääkärit Los Angelesin Olympialaisten jälkeen... Lopputulos oli kuitenkin se, että ”mikä juosten tuli, se kusten meni.”

Suomen Hiihtoliitosta ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Takavuosien doping-käryistä ei liitolla ole mitään täsmällistä tietoa. Eikä hiihtäjillä. Joku ulkopuolinen, ennalta tuntematon henkilö oli järjestänyt koko homman. Suomen puhdasta hiihtomainetta vahingoittaakseen. Näinhän todettiin virallisessa hiihtoliiton loppulausumassa tästä asiasta jokin vuosi sitten. Ja Media ei kun jauhaa asiaa, ja vahingoittaa tilannetta.

Minkälainen on suomalaisten urheilijoiden yhteishenki – kaveria ei jätetä, vai?

Mieleeni muistuu juttu venäläisistä naishiihtäjistä, jotenkin tähän tapaan:

”15 km maailmanmestari Ludmila huomasi 30 km mestarin Tatjanan täyttävän kohta 35 vuotta. Juhlan kunniaksi piti ostaa lahja Tatjanalle, mutta mikä olisi sopiva?
Kauan aikaa mietittyään päätti Ludmila ostaa Tatjanalle uuden partakoneen.
Tatjana kiitti Ludmilaa lahjasta juhlatilaisuudessa, ja paketin avattuaan hän vittuuntui niin, että potkaisi Ludmilaa munille.”

Radioamatöörikilpailuissa on menossa eräänlainen murrosvaihe nyt.
Seuraavassa jutussani otan kantaa aiheeseen.

73, Kari OG5M

JOS TULOJA EI VOI PIENENTÄÄ,

Täytyy menoja kasvattaa.

Kuten yleisesti tiedetään, Suomessa on siviilioikeudenkäyntiä varten kolme eri oikeusastetta. Alioikeus eli Käräjäoikeus, muutoksenhakutuomioistuin eli Hovioikeus, ja viimeisenä, ylimpänä asteena ennakkopäätöstuomioistuin eli Korkein oikeus.

Alioikeus antaa esim. riita-asioissa näkemykseensä ja lain tulkintaan perustuvan oikeudenmukaisen tuomion, riidan osapuolia ja heidän todistajiaan kuultuaan. Kuulemista kutsutaan ”pääkäsittelyksi”. Riita-asioista annettuun tuomioon on mahdollista hakea muutosta Hovioikeudesta.

Hovioikeuteen viety valitus, muutoshakemus, on aina perusteltava. Mihin asiaan tuomiossa haetaan muutosta, miten ja mihin perusteisiin viitaten. Pelkkä esim. ”oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisvaatimus” ilman faktoja ja näyttöjä asianlaidan kohtuuttomuudesta ei sinänsä riitä muutosperusteeksi. No, nyt on hoviepisodi käyty, ja aika näyttää miten asiassa käy... Päätös asiasta tullee julki joskus lokakuun puolella, mutta mikäpä tässä on odotellessa.

Itse olen sen verran epäaktiivinen henkilö näissä radioamatööriasioissa, että päätöksestä saan vasta tarkemmin tietää, kun olen palannut CQWW-SSB kilpailusta Kanarialta, AO8A asemalta marraskuun alkupuolella. Tuleekohan kolmas perättäinen MM-voitto M/2 joukkueluokassa?

Jos XXXX-Liitto häviää Hovioikeudessa, seuraava vaihe on Korkein oikeus.
Vaan sinnepä ei mennäkään kuin havumajaan. Ensin pitää saada Korkeimmalta oikeudelta valituslupa asiassa. Vuosittain näitä valituslupahakemuksia sinne saapuu yli 2500 kpl, ja vain alle 10 prosentille myönnetään valituslupa. Ja jos ei valituslupaa myönnetä, asia jää sillensä... Hovin päätös jää lainvoimaiseksi.

Kyse on hieman samasta asiasta, kuin että gynekologinkaan asiakkaaksi ei pääse vain ja ainoastaan sillä perusteella että on tunnetusti ja todistetusti ”vittumainen” henkilö.

Tämän kirjoituksen lakiasoihin liittyvät käytännön tiedot on kerätty erään montenegrolaisen julkaisun ”Oikeutta suoraselkäisille kansalaisille” (kansanpainos) tietosivuilta, julkaisuvuosi 1972.
(Suomennos Heim Heik, Raim Leht, prosessiasiantuntijana M. Lain),
kustantaja Pöltsamaa Pöllumajanduskombinaat, Hiiumaa, Eesti [2002], jälkipainos Espoo, Suomi [2003]. ISBN RST-RS 599-59-001/73.

Odotellaan...
73, Kari OG5M

LOPPUKESÄN PROJEKTEJA, "BIG BROTHER"

Tutkimusta ja tuotekehitystä

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin on jännää ja mielenkiintoista seurata vuodenajan vaihtumista. Säät vaihtelevat ääripäästä toiseen, ja ennusteet heittävät häränpyllyä. Sataa ja tuulee, tai sitten ei tuule eikä sada. Viileinä iltoina kalvakka usva hiipii lukemattomin, pehmein kissantassuin yli metsien ja kumpareiden, laaksoja varjostaen. Ensin sitä ei ole missään, ja sitten yht’äkkiä se on kaikkialla.

Vaan kun kohdalle sattuu kuulas, aurinkoinen loppukesän päivä jolloin lämpömittari ehdottaa lukemaksi 22 astetta, jäljellä oleva tuntoaistikin asian vahvistaa, ja kun lisäksi ilmakin on niin kirkas että suorastaan kiiltää, niin ei kun grillaamaan!

Hyvältä maistuisi siankyljys, lehmän sisäfileen lämiskä tai strutsin koipireisi (jos ei ole saatavana lähikaupasta, niin kanankoipikin käy), mutta miksi aina tätä samaa? Tulipa meillä hiljattain puheeksi grillivartaat, ja kuinka siinä olisi työmaata ja haastetta luovalle kulinaristille. Tarkkanakin saa olla mitä survoo niihin tikkuihin, eri materiaaleilla kun on erilaiset kypsymisajat. Pahimmassa tapauksessa joutuu syömään puoliraakaa, sitkeätä läskiä ja karrelle palaneita, kärynneitä paprikan ja sipulin viipaleita viikset noessa...

Siispä olemme kehittäneet yksinkertaisen varrasreseptin joka ei voi aloittelijaltakaan epäonnistua, eli Big Brother grillivartaat (kahdelle):

Tikut 2 kpl n. 30 – 40cm tukevahko pajukeppi, ainakin toinen pää teräväksi vuoltu.
Ruokamateriaalina HK ”Sininen” lenkkipaketti, esivalmisteltuna seuraavasti:
pakkauksen sisältämät makkarankyörät (2 kpl) erotetaan toisistaan, ja kuoret poistetaan.
Varrastikut survaistaan makkaroiden läpi päästä päähän, ja siinä se on!

Vartaat asetetaan grilliin (n. 225 astetta) ja kypsennetään vienolla tulella joka puolelta tasaisesti. Voiko parempaa enää ollakaan? B-luokan ruokamakkaravarras, samettinen, ei tökön tökköä!

Onnistuneen lopputuloksen kruunaa, tottakai, saavutuksen tasoa vastaava ruokajuoma, esim. 0,75 l pullo ranskalaista Lanquedoc-Roussillon Chateau des Erles punaviiniä (eur 37,70). Asiantuntija-arvio kertoo:

"Täyteläinen, notkea, hilpeän yrttimäinen, ei ollenkaan röyhkeä...”

Bon Appetit!
73, Kari OG5M

ELOKUUN PROJEKTEJA...

Srati Sriti Sralla, tuli talvi, halla.

Elokuuksi vaihtui huomaamatta heinäkuu, tuo suvisen lämmön ja poutapäivien, lomailijoiden kuukausi. No, enpä tuota muuten olisi huomannut, mutta kun lauantaina piti seinäkalenterissa kääntää uusi sivu esiin. Joskus aiemmin tekemäni merkintä elokuulle sattui silmään. Olin ympyröinyt päivämäärän 20.8. Miksiköhän?
Tarkemmin asiaa miettiessäni mieleeni välähti että sorsastushan se alkaa juuri tuolloin. Itse en harrasta metsästysurheilua, mutta 20.8. pyssyt paukkuvat, ruuti palaa, hylsyt kilisevät rannattoman aavan puskissa ja kivikoissa, ja vapaata riistaa ammutaan niin saakelisti.
Sen verran olen kuitenkin vilpitön luonnon ystävä, että toivon useimpien laukausten menevän ohi, varsinkin kun avauspäivänä yleensäkin kaikkein suurimmat tohelot ovat asialla, ja räiskintä on holtitonta muutenkin...

Vuosia sitten, kun mediassa retosteltiin pankkikriisillä, talouslamalla ja –romahduksella, saatiin lukea kuinka se ja se pankki oli harjoittanut ”holtitonta luotonantoa”. Oikeutta käytiin, johtajilta vietiin arvomerkit, ja laitettiin vouti asialle. Laki on laki, sanottiin...

Yhdistyspuolella on paljon vapaampaa. Jos yhdistyksen omistama yritys on menossa kanttu vei,
niin aina voidaan myöntää pääomalainaa, lyhytaikaista vakuudetonta luottoa tms., niin kauan kuin yhdistyksellä piisaa pantattavaa omaisuutta... Ja kun tappion kierre vain jatkuu, ei loppua näy.

Miksi pitää ”aatesyistä” vetää kivirekeä perässään? Eikö SRAL ry – SRAT Oy kytköksessä yritystä pitäisi hoitaa niin, että se pikemminkin tukisi Liiton taloutta, eikä sitä heikentäisi?

Yrityksen pitkä negatiivinen kehitys ja tappiohistoria osoittavat ettei toimintaa ole saatu taloudellisesti kannattavaksi.

Rasmus Weijola, SRAL ry:n hallituksen jäsenenä on suoraselkäisesti tuonut esiin huolestumisensa asiasta. Liiton hallituksen kokouksessa 16.4.2009 todettiin kuitenkin:

”Rasmus Weijolan esitys täsmentää taloustoimikunnan asemaa ei aiheuttanut uusia päätöksiä.”

Sillä lailla!

73, Kari OG5M