ALKOMETRI
Viina on kautta maailman tunnettu, perhanan tehokas nautintoaine. Viinaa on sen seitsemää kymmentä erilaista sorttia, ja alan asiantuntijat kutsuvat niitä yhteisnimellä ”päihteet” tai ”väkijuomat”. Kansanomaisempi nimitys ”renkku” on yleisesti tunnettu ainakin meillä Suomessa.
Viinaa valmistetaan mm. viljarankkia tislaamalla, erilaisten rypälelajien (Sauvignon blanc, Chardonnay, jne.) mehusta, kuten myös ohramaltaista ja vedestä valmistetusta vierteestä hiivan avulla tapahtuvaa käymisprosessia hyödyntäen.
Viinan yhteiskunnallisia vaikutuksia, niiden monimuotoisuutta ja kansantaloudellista merkitystä ei sovi lainkaan vähätellä. Monen valtion, myös Suomen, verotalous on riippuvainen viinan myynnin tuomista tuloista valtion kassaan. Ilman viinatuloja jouduttaisiin välitöntä ja välillistä verotusta todennäköisesti nostamaan huomattavasti, ilman että kansalaiset saisivat kupatulle lisärasitteelle minkäänlaista vastinetta... Toista se on maksaa vapaaehtoisesti ja nauttia edes hieman, silmä alkaa ”kilkattaa”, ja hymykin on herkässä.
Jos viinaa ei valmistettaisi ja kulutettaisi, niin esim. lasialan teollisuus olisi ns. kusessa. Pullotehtaat sulkisivat ovensa, ja työväki joutuisi kortistoon, peruspäivärahalle, saakeli!
Kautta aikojen on moni rakennusfirma ja iso liuta rakennustyöläisiä tullut työllistetyksi kun on nakuteltu pystyyn erilaisia a-klinikoita, katkaisuhoitolaitoksia ja kuntoutuskoteja. Voidaanpa todeta, että uskollisesti asiaansa harrastaneet nautiskelijat ovat urhoollisesti taistelleet Alkon johtajille 30.000 euron kuukausipalkat pyyteettömällä ja epäitsekkäällä toiminnallaan. Ei siihen mitään ammattiyhdistyksiä ole tarvittu. Inhimillinen jano ja luja tahto välttää nestehukka antavat riittävän motivaation.
Vieläpä moniaat raittiusyhdistyksetkin saavat ”yleishyödyllisinä järjestöinä” oman siivunsa viinan tuottamista, valtion kassaan kilisevistä tuloista oman toimintansa tukemiseen. Näinpä ne kykenevät aktivoimaan arvokkaan harrastuksensa piiriin esimerkillisiä kansalaisia, jotka tekopyhässä hurskaudessaan veisaavat Maamme-laulua, ja ottavat illalla ennen nukkumaan menoa ravakat konjakkitömpsyt, ”lääkkeeksi”, loppasuutansa nautinnollisesti maiskauttaen...
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Päätinpä minäkin, lauantain ja Kalevalan päivän kunniaksi kantaa oman vaatimattoman korteni kekoon, ja hakea keskustaajamamme kaupasta pari pakkia ”saunaolutta” (tekosyy, ja pätemätön selitys, vaimoni huom.). Keskustaa kohti ajellessani, erään risteyksen jälkeen, oli bussipysäkillä ”Lain koura”, pitkä ja sinisuoninen, pystyssä ja pysäyttävänä vastassa. Lähipoliisihan se siinä, viikonlopun virantoimituksessa.
-Olisi puhalluskoetta tarjolla, sanoi. –Jaa, vastasin minä ja puhalsin.
Viina on kautta maailman tunnettu, perhanan tehokas nautintoaine. Viinaa on sen seitsemää kymmentä erilaista sorttia, ja alan asiantuntijat kutsuvat niitä yhteisnimellä ”päihteet” tai ”väkijuomat”. Kansanomaisempi nimitys ”renkku” on yleisesti tunnettu ainakin meillä Suomessa.
Viinaa valmistetaan mm. viljarankkia tislaamalla, erilaisten rypälelajien (Sauvignon blanc, Chardonnay, jne.) mehusta, kuten myös ohramaltaista ja vedestä valmistetusta vierteestä hiivan avulla tapahtuvaa käymisprosessia hyödyntäen.
Viinan yhteiskunnallisia vaikutuksia, niiden monimuotoisuutta ja kansantaloudellista merkitystä ei sovi lainkaan vähätellä. Monen valtion, myös Suomen, verotalous on riippuvainen viinan myynnin tuomista tuloista valtion kassaan. Ilman viinatuloja jouduttaisiin välitöntä ja välillistä verotusta todennäköisesti nostamaan huomattavasti, ilman että kansalaiset saisivat kupatulle lisärasitteelle minkäänlaista vastinetta... Toista se on maksaa vapaaehtoisesti ja nauttia edes hieman, silmä alkaa ”kilkattaa”, ja hymykin on herkässä.
Jos viinaa ei valmistettaisi ja kulutettaisi, niin esim. lasialan teollisuus olisi ns. kusessa. Pullotehtaat sulkisivat ovensa, ja työväki joutuisi kortistoon, peruspäivärahalle, saakeli!
Kautta aikojen on moni rakennusfirma ja iso liuta rakennustyöläisiä tullut työllistetyksi kun on nakuteltu pystyyn erilaisia a-klinikoita, katkaisuhoitolaitoksia ja kuntoutuskoteja. Voidaanpa todeta, että uskollisesti asiaansa harrastaneet nautiskelijat ovat urhoollisesti taistelleet Alkon johtajille 30.000 euron kuukausipalkat pyyteettömällä ja epäitsekkäällä toiminnallaan. Ei siihen mitään ammattiyhdistyksiä ole tarvittu. Inhimillinen jano ja luja tahto välttää nestehukka antavat riittävän motivaation.
Vieläpä moniaat raittiusyhdistyksetkin saavat ”yleishyödyllisinä järjestöinä” oman siivunsa viinan tuottamista, valtion kassaan kilisevistä tuloista oman toimintansa tukemiseen. Näinpä ne kykenevät aktivoimaan arvokkaan harrastuksensa piiriin esimerkillisiä kansalaisia, jotka tekopyhässä hurskaudessaan veisaavat Maamme-laulua, ja ottavat illalla ennen nukkumaan menoa ravakat konjakkitömpsyt, ”lääkkeeksi”, loppasuutansa nautinnollisesti maiskauttaen...
Ympäri käydään ja yhteen tullaan. Päätinpä minäkin, lauantain ja Kalevalan päivän kunniaksi kantaa oman vaatimattoman korteni kekoon, ja hakea keskustaajamamme kaupasta pari pakkia ”saunaolutta” (tekosyy, ja pätemätön selitys, vaimoni huom.). Keskustaa kohti ajellessani, erään risteyksen jälkeen, oli bussipysäkillä ”Lain koura”, pitkä ja sinisuoninen, pystyssä ja pysäyttävänä vastassa. Lähipoliisihan se siinä, viikonlopun virantoimituksessa.
-Olisi puhalluskoetta tarjolla, sanoi. –Jaa, vastasin minä ja puhalsin.
–Nollaa näyttää, sanoi virkapukuinen. -Niinhän sen pitääkin, vastasin.
Ajoin kauppaan, ja suoritin ostokseni.
Tukeakseni finanssimaailman tuloksenmuodostusta, maksoin ostokseni kansainvälisellä luottokortilla. Kuitin taltioin lompakkooni. Viileä keskiolut maistui oikein hyvältä saunan lauteilla. Ja myös saunan jälkeen.
”Miksi ei aina voi olla lauantai, se on kaikista päivistä parhain...”
Varoituksen sanakin on paikallaan. Älköön kukaan ruvetko tämän kirjoituksen perusteella lisäämään väkijuomien kulutustaan. Siitä ei hyvä seuraa. Liika on aina liikaa, vaikka toisaalta on tunnustettava, että kohtuus saattaa joskus tuntua liian vähältä...
Tukeakseni finanssimaailman tuloksenmuodostusta, maksoin ostokseni kansainvälisellä luottokortilla. Kuitin taltioin lompakkooni. Viileä keskiolut maistui oikein hyvältä saunan lauteilla. Ja myös saunan jälkeen.
”Miksi ei aina voi olla lauantai, se on kaikista päivistä parhain...”
Varoituksen sanakin on paikallaan. Älköön kukaan ruvetko tämän kirjoituksen perusteella lisäämään väkijuomien kulutustaan. Siitä ei hyvä seuraa. Liika on aina liikaa, vaikka toisaalta on tunnustettava, että kohtuus saattaa joskus tuntua liian vähältä...
Raittiuskin on ihan hyvä ja positiivinen asia, kunhan ei ryöstäydy käsistä.
73, Kari OG5M
73, Kari OG5M
