Reiski ja Veiski
Heti alkuun täytyy todeta että otsikossa mainitut, ja tässä tarinassa esiintyvät henkilönimet ovat täysin keksittyjä, eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Ansiotoimeeni liittyy aika paljon matkustamista. Tieni vie milloin mihinkin päin Suomea. Teknologiakyliin, innovaatiokeskuksiin, kuntiin ja kaupunkeihin. Tavakseni on muodostunut kullakin paikkakunnalla havainnoida paikallista näkymää, miljöökuvaa, ja arvioida ihmisten viihtyvyyttä ja arkitunnelmia asuinsijoillaan. Ulkopuolisena havainnoitsijana sitä kun näkee asiat hieman eri perspektiivistä kuin vuosikausia samoja raitteja tallustelleet, osaksi ympäristöään muovautuneet, sinne sun tänne vaeltavat paikallishenkilöt.
Viime aikoina olen käynyt useampia kertoja Helsingin Vuosaaren kaupunginosassa, tapaamassa uusinta yhteistyökumppaniamme (business partner). Myös erään keskisuuren, kahvipavuista virkistäväntuoksuisen aamujuoman aineksia jalostavan asiakasyrityksemme luona olen noissa maisemissa toistuvasti vieraillut. Tänään perjantaina viimeksi. Oli muuten kolmastoista päivä. Vaan enpä ajanut ojaan, eikä mikään muukaan onnettomuus matkalaista kohdannut.
Kun navigaattoriin laittaa kotoa lähtiessä Vuosaaren osoitteen, niin tunti ja kolmekymmentäviisi minuuttia luikahtaa, ja sitten ollaan perillä. Moottoritie jouduttaa matkaa, kesällä ja talvella. Terveisiä vaan tiehallinnon asfaltti-insinööreille, hyvin on liikenneasiat hoidettu!
Olen jotenkin ihmetellyt Vuosaaren rauhallisuutta. Asuntorakennukset ovat somasti sijoiteltuja, kesällä vehreys kukoistaa, ja linnut laulavat. Erään kerrostalon julkisivukin on kivasti viisto, antaen asuntojen parvekkeille terassimaisen, etelämaalaisen kiireettömyyden ilmeen ja leiman.
Ansiotoimeeni liittyy aika paljon matkustamista. Tieni vie milloin mihinkin päin Suomea. Teknologiakyliin, innovaatiokeskuksiin, kuntiin ja kaupunkeihin. Tavakseni on muodostunut kullakin paikkakunnalla havainnoida paikallista näkymää, miljöökuvaa, ja arvioida ihmisten viihtyvyyttä ja arkitunnelmia asuinsijoillaan. Ulkopuolisena havainnoitsijana sitä kun näkee asiat hieman eri perspektiivistä kuin vuosikausia samoja raitteja tallustelleet, osaksi ympäristöään muovautuneet, sinne sun tänne vaeltavat paikallishenkilöt.
Viime aikoina olen käynyt useampia kertoja Helsingin Vuosaaren kaupunginosassa, tapaamassa uusinta yhteistyökumppaniamme (business partner). Myös erään keskisuuren, kahvipavuista virkistäväntuoksuisen aamujuoman aineksia jalostavan asiakasyrityksemme luona olen noissa maisemissa toistuvasti vieraillut. Tänään perjantaina viimeksi. Oli muuten kolmastoista päivä. Vaan enpä ajanut ojaan, eikä mikään muukaan onnettomuus matkalaista kohdannut.
Kun navigaattoriin laittaa kotoa lähtiessä Vuosaaren osoitteen, niin tunti ja kolmekymmentäviisi minuuttia luikahtaa, ja sitten ollaan perillä. Moottoritie jouduttaa matkaa, kesällä ja talvella. Terveisiä vaan tiehallinnon asfaltti-insinööreille, hyvin on liikenneasiat hoidettu!
Olen jotenkin ihmetellyt Vuosaaren rauhallisuutta. Asuntorakennukset ovat somasti sijoiteltuja, kesällä vehreys kukoistaa, ja linnut laulavat. Erään kerrostalon julkisivukin on kivasti viisto, antaen asuntojen parvekkeille terassimaisen, etelämaalaisen kiireettömyyden ilmeen ja leiman.
Varsinainen rauhan ja hyvän tahdon tyyssija tuo Vuosaari!
Omien havaintojeni perusteella tuntemattomia ovat Vuosaaressa aamu- ja iltapäiväruuhkat, kuin myös kireät, kiireiset, stressautuneet ja pahaa tahtoa kuvastavat ilmeet ihmisten kasvoilla.
Elämä soljuu levollista latuaan, ja olen pannut merkille, kuinka kaikessa sovussa, rinta rinnan odottavat bussipysäkillä onnikan saapumista niin etniset vähemmistökansalaiset, kuin myös alkuperäistä ja ärhäkämpää, muinaissuomalaista, kansallista rotua edustavat henkilöt. Tuossa varmaan seisoo historiankirjoittaja, tuossa tulevaisuudentutkija. Monikohan käräjätuomari mahtaa matkustaa linja-autolla tai metrolla keskustaan ja takaisin?
Omien havaintojeni perusteella tuntemattomia ovat Vuosaaressa aamu- ja iltapäiväruuhkat, kuin myös kireät, kiireiset, stressautuneet ja pahaa tahtoa kuvastavat ilmeet ihmisten kasvoilla.
Elämä soljuu levollista latuaan, ja olen pannut merkille, kuinka kaikessa sovussa, rinta rinnan odottavat bussipysäkillä onnikan saapumista niin etniset vähemmistökansalaiset, kuin myös alkuperäistä ja ärhäkämpää, muinaissuomalaista, kansallista rotua edustavat henkilöt. Tuossa varmaan seisoo historiankirjoittaja, tuossa tulevaisuudentutkija. Monikohan käräjätuomari mahtaa matkustaa linja-autolla tai metrolla keskustaan ja takaisin?
Seutu vaikuttaa kaiken kaikkiaan niin tyyneltä ja rauhalliselta, ettei mitenkään voisi kuvitella minkäänlaisen vihamielisen ajatuksen, saati sitten pahuutta lietsovan kirjoituksen, saavan siellä alkuaan.
Erästä katua loivaan ylämäkeen ajaessani vastaan tuli jalkakäytävällä mies potkukelkalla, jalaksilla seisoen, vauhtikin oli aikamoinen, Reiskikö se siinä? Määränpäätänsä en ruvennut arvailemaan, mutta vauhdista päätellen kiire oli kova, jotakin ja jonnekin tiedottamaan. Sikäli kun sain havainnoitua, ei kyseessä ollut ainakaan sotainvalidi, keräyslipas kun näytti kyydistä puuttuvan... Koska kerran Helsinki on virallisesti kaksikielinen kaupunki, niin mainittakoon että potkukelkka on ruotsiksi (ainakin sanakirjan mukaan) ”Sparkstötting”, mikä asia tulkoon nyt tässä tasapuolisuuden vuoksi mainituksi.
Jossakin Heinolan korkeudella kuvittelisin potkukelkkoja harrastettavan enemmänkin. Tosin omakohtaisia havaintoja ei ole, johtuen siitä, että paikkakunta tulee aina sivuutettua uutta ohitustietä hyväksi käyttäen. Täytyypä kysyä asiasta tarkemmin entiseltä ystävältäni Veiskiltä.
Helsingin Lassilassa olisi myös kiva tehdä havaintoja, mutta kun aika ei joka paikkaan yksinkertaisesti riitä. Eräs isohko sokeriteollisuuden alan asiakkaamme toimii Kantvikissa, joten seuraavan kerran kun käyn siellä, niin tarkistanpa samalla reissulla tilanteen Kirkkonummella...
Helsingin ydinkeskustaan kun tulee asiaa, niin piruuttanipa käyn katsomassa montako potkukelkkaa on pysäköitynä Hovioikeuden eteen, ja onko parkkikiekko tai pysäköintikortti käytössä. Jos yhdenkin potkukelkan siellä näen, niin lupaan ottaa siitä valokuvan.
73, Kari OG5M
Erästä katua loivaan ylämäkeen ajaessani vastaan tuli jalkakäytävällä mies potkukelkalla, jalaksilla seisoen, vauhtikin oli aikamoinen, Reiskikö se siinä? Määränpäätänsä en ruvennut arvailemaan, mutta vauhdista päätellen kiire oli kova, jotakin ja jonnekin tiedottamaan. Sikäli kun sain havainnoitua, ei kyseessä ollut ainakaan sotainvalidi, keräyslipas kun näytti kyydistä puuttuvan... Koska kerran Helsinki on virallisesti kaksikielinen kaupunki, niin mainittakoon että potkukelkka on ruotsiksi (ainakin sanakirjan mukaan) ”Sparkstötting”, mikä asia tulkoon nyt tässä tasapuolisuuden vuoksi mainituksi.
Jossakin Heinolan korkeudella kuvittelisin potkukelkkoja harrastettavan enemmänkin. Tosin omakohtaisia havaintoja ei ole, johtuen siitä, että paikkakunta tulee aina sivuutettua uutta ohitustietä hyväksi käyttäen. Täytyypä kysyä asiasta tarkemmin entiseltä ystävältäni Veiskiltä.
Helsingin Lassilassa olisi myös kiva tehdä havaintoja, mutta kun aika ei joka paikkaan yksinkertaisesti riitä. Eräs isohko sokeriteollisuuden alan asiakkaamme toimii Kantvikissa, joten seuraavan kerran kun käyn siellä, niin tarkistanpa samalla reissulla tilanteen Kirkkonummella...
Helsingin ydinkeskustaan kun tulee asiaa, niin piruuttanipa käyn katsomassa montako potkukelkkaa on pysäköitynä Hovioikeuden eteen, ja onko parkkikiekko tai pysäköintikortti käytössä. Jos yhdenkin potkukelkan siellä näen, niin lupaan ottaa siitä valokuvan.
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti