lauantai 30. tammikuuta 2010

Kauhuskenaario joka jäi toteutumatta

Nyt kun Suomen talvisodasta niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan kaikissa medioissa, tuonpa minäkin oman pienen kommenttini julkisuuteen. Toivon ettei mikään kansakunta koskaan vastaavanlaista sotaa joudu kokemaan.


Kuten historiasta hyvin tiedetään, provosoivat valkosuomalaiset militaristit marras-joulukuun vaihteessa 1939 rajaselkkauksen Leningradin sotilaspiirin alueella. Provokaatiota edelsi ankara, yli 300 kilometrin etäisyydeltä suoritettu raukkamainen tykistökeskitys rauhalliseen ja idylliseen Mainilan kylään, jonka asukkaat parhaillaan olivat nauttimassa maansa ylivoimaisista sosialistisista saavutuksista vapaina, iloisina, onnellisina ja toiveikkaina...

Suomen kansan pyövelit, tyrannit, kartanoherrojen ja pankkiporhojen kumartajat ja käskyläiset tihutöineen syöksivät Suomen rikolliseen ja toivottomaan sotaan ystävällistä ja rauhaa rakastavaa naapurimaataan, suurta Neuvostoliittoa vastaan.
Vahvasti linnoitetun Mannerheim-linjan turvin suomalaiset provokaattorit ja valapattoiset kansansortajat etenivät syvälle Neuvostoliiton alueelle harjoittaen rosvoriehuntaa, polttaen taloja ja kyliä, karkoittaen asukkaat taivasalle ilman tulevaisuutta, toivoa ja elämää.

Kun Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua olivat ottaneet hurraten vastaan Neuvostoliiton tarjouksen yhteistyöstä, avunannosta ja ystävyydestä, niin miksi perkeleessä metsäsuomalaiset tuommoisen tarjouksen hylkäsivät?

Ei ihme että ryssillä paloi päreet! Tässä heidän selkeä näkemyksensä tapahtumista:

http://www.histdoc.net/historia/lentole.html
- - - -
Nyt kun arkistot ovat avautuneet, ja totuus tullut ilmi, saadaan lukea NL:n operatiivisista sunnitelmista mm. seuraavaa:

- Helsinki, marssi Karjalan kannaksen kautta. Helppo, tiet hyvät, 3 päivää.
- Turku, kuten Helsinki, 6 päivää.
- Oulu, Raatteen tietä Suomussalmelle, josta jatketaan Ouluun, 4 päivää.
Suomi Oulun kohdalta poikki, Suomella ei enää maayhteyttä länteen.
Huom! Ouluun etenemisessä soittokunta oltava joukkojen edellä rajalta lähtien. Suomen riistetyt ja sorretut työläiset ottavat riemuiten vastaan NL:n joukot vapauttajina.

- - - Talvisota kesti 105 (kunnian) päivää...

Semmoista se on maailmanhistoria. Suomi säilytti itsenäisyytensä, ja
Baltian maat vapautettiin. Mitäpä tuohon sen enempää kommentoitavaa?

73, Kari OG5M

sunnuntai 17. tammikuuta 2010


TALVEN TAIKAA

Jos nyt joku on epäillyt että blogini olisi lopahtanut, lässähtänyt, ja jutunaiheet ovat kertakaikkisesti loppu, niin hänpä on erehtynyt. Taukoa on toki ollut, syksystä asti, mutta on siinä välissä tullut harrastettua niitä radiokilpailujakin, niin Kanarialla kuin kotimaassakin.

Kivoja kokemuksia, elämyksiä, tapahtumia ja muistoja on tallennettu myöhempää käyttöä varten... sitten joskus, vaikkapa kiikkutuolista tähystettäväksi.
Mitäpä niistä sen kummemmin kirjoittelemaan, annetaanpa vaan plakaatinkaivertajalle tarvitsemansa työrauha...

Jotenkin tämä sydäntalven aika on melko tapahtumaköyhää junnaamista. Lähdet aamulla pimeän aikaan sorvin ääreen, ja palaat kotiin iltahämärän saattelemana. Pakkaslumi narisee jalkineiden alla, ”mitäs läksit, mistäs tulet, ei ole sinulla asiaa tänne”, ja talvi pitää jäisen otteensa. Lunta ja pakkasta, hämärää ja pilvistä, aivan kuin taivaankansi olisi jäätynyt paikalleen.

Pieni pakkastuulen vire, ja jo ikikuuset varistavat hartioiltaan lumisen höyhenpilven joka laskeutuu metsämaiden etäiseen soppeen, jossa lumipukuinen pupujussi ravistaa turkkiaan ja heilauttaa pitkiä korviaan.

On piipullisen aika. Napsautan valot ulkokuistillemme. Talvi, tuo valkean puhtauden ja kylmyyden mestari siristää taiteellisesti silmiään ja sirottelee untuvalunta puiden oksille. Ja lumi säihkyy, elää ja kipinöi uskomattoman kauniisti. Huurteinen koivumme saa salamyhkäisen loisteen, ja jokainen lumitähti haluaa esittää illan kuningatarta.
Mikä loisto ja kauneus!

Polttelen hetkisen ja ihailen näkymää. Sitten sammutan ulkovalot, ja luonnonnäyttämö hiljenee ja pimenee. Siirryn sisätiloihin ja laitan saunan lämpiämään.

Lupaan itselleni, että kun huomenaamulla raappaan autoni umpijäisiä ikkunoita, jätän voimasanat lausumatta...

73, Kari OG5M