ILTASATU

Montako soutajaa tarvitaan jotta vene kulkee?

Olipa kerran kaksi kuningaskuntaa, Saimaa ja Loimaa.
Eräänä päivänä kuningaskunnat päättivät pitkään jatkuneen yhteistyönsä kunniaksi järjestää vuosittaisen soutukilpailun 8-miehisin joukkuein.

Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa, ja kun kilpailupäivä tuli, kumpikin joukkue oli mielestään huippukunnossa, voitto on varma!

Mutta - loimaalaiset voittivat saimaalaiset ylivoimaisesti kilometrillä...

Häviön jälkeen saimaalaisjoukkueessa vallitsi tappiomieliala. Joukkueen ylin johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän on pakko voittaa seuraavan vuoden kisa.

Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi että loimaalaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas saimaalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä. Miten ihmeessä loimaalainen joukkue voi pärjätä yhden henkilön ohjausorganisaatiolla?

Tässä kriisitilanteessa saimaalaisten johto osoitti huomattavaa tarmoa ja toimintakykyä.

Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta, suorituskykyä ja ohjausorganisaation rakennetta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että saimaalaisten joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.

Asiantuntijoiden raportin perusteella johto teki välittömästi radikaaleja muutoksia joukkueen kokoonpanoon.

Uuteen joukkueeseen tuli kolme perämiestä, kaksi yliperämiestä, kehitysjohtaja, joukkueenjohtaja, ja yksi soutaja. Uusin kehitysidea johdon taholta oli, että soutajan motivoimiseksi luotiin erityinen bonuspistejärjestelmä:

”Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta.”
- - -
Seuraavana vuonna loimaalaiset voittivat kahdella kilometrillä... Saimaalainen joukkue erotti soutajan, huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin erikoisbonukset johdolle sen osoittamista poikkeuksellisen uhrautuvista ja epäitsekkäistä operatiivisista ponnisteluista huipputuloksen aikaansaamiseksi.

Konsulttifirma teki seuraavien 6 kuukauden aikana uuden analyysin tilanteesta ja tuli johtopäätökseen, että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa vain olisi parantamisen varaa.

Ensi vuotta varten saimaalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.

P.S.
Tällä tarinalla ei ole mitään tekemistä radioamatööritoiminnan kanssa.

73. Kari OG5M

007 JA MULTASORMI

Nytkö se taas alkaa?

Kun keväinen syyssää on kääntynyt takaisin talviseksi, ja harsovaipallaan mättänyt lumiräntää oikein olan takaa toista vuorokautta niin että puut taipuvat taakkansa alla ja maa on valkoinen, niin eikös perhana, kylämme agrimarketin puutarhamyymälä avannut juuri tänään ovensa ja kaikennielevän kassakoneensa... Puhelimeni soi puolenpäivän jälkeen: ”Etkö pääsisi tänään yhtään aikaisemmin toimistolta, kun pitäisi päästä käymään Multasormessa vilkaisemassa.”
Vai vilkaisemassa, tiedän jo mitä on tulossa...

Kotiin ajellessani tunnen itseni jo ennalta väsyneeksi, olotila on kuin entisellä henkikirjoittajalla jolla hädin tuskin riitti tarmoa edes virkansa hoitamiseen... Nytkö se taas alkaa?

Orvokki- ym. amppeleita (killuttimia), pajuvasuja, koreja, savi- ja kiviruukkuja, kukkalaatikoita, pari kuparipellistä pieksettyä ketjuista riiputettavaa kippoa, ”kiva” puupökkelö jossa kukkaruukun mentävä nelikulmainen reikä toisessa päässä (”kevään uutuustuote”) jne. jne. kannetaan autoon, tai siis minä kannan, muovikortti lukijaan ja bonukset kotiin. Päässä huippaa. Jo puhelimessa olin maininnut että ”jotenkin tuntuu kuin lenssu saakeli olisi tulossa, tuota noin, pitäisiköhän vähän lääkettä – ymmärräthän?” Käyn kuin käynkin hakemassa 35cl lasisen pakkauksen ”Napoleon”-merkkistä troppia, ja kotiin ajellessamme hymyilen sisäänpäin, salaa. Tavarat puretaan, auto parkkiin, ja otan hiukkasen ”lääkettä”. Ai-jai kuinka lämmittää.

Keväämmällä, sitten kun lumet ovat sulaneet, routa saanut siivet selkäänsä ja maa kuivunut, alkaa kakkosvaihe: piha on kuin pilvenpiirtäjän perustusten kaivuutyömaan jäljiltä. Puskia ja istutuksia siirrellään, ”tuo ei ole tuossa hyvä, laitetaanpa tuohon. Ruusupensas olisi parempi tuolla, niin – ja näitä pensaita voisi siirtää puoli metriä vielä.” ”Haetko, rakas, sen (80kg) multasäkin sieltä etupihalta tänne?” ”Lipstikka ei ole hyvä seinän vieressä, siirretään vielä metri tänne.” Ja matka jatkuu, känsät kovenee, lapionterä kiiltää...

Jos harrasteradioliikkeet viettäisivät talviunta samalla lailla kuin puutarhamyymälätkin, niin johan kevään koittaessa ”iskää” vietäisiin. Muuan tunti vierähtäisi rattoisasti radiopuodeissa ja linukkaliikkeissä uutuuksia ”katsomassa”. Oman osansa viihtyvyydestä takaisivat kaapeli- ja antennituotteisiin suuntautuneet erikoisliikkeet.

Vaan eihän se näin mene oikeassa elämässä, edes auringonpilkkuminimin aikana.
Keväällä istutetaan kukkia, ei mastoja. Keväällä kaivetaan kuoppia ruusupensaille, ei maajohdoille. Keväällä ripustetaan kauniita orvokkiamppeleita riippumaan, ei lanka-antenneja.
Realiteetit vain on otettava vastaan sellaisena kuin ne ovat, ja aikamme ilmiöt kestettävä.

Hyvää kevättä ja pitkää pinnaa kaikille!

73, Kari OG5M

SAVIMAJAT VAILLA SÄHKÖVIRTAA

Taustatietoa

Sain eräältä harrastekolleegaltani huolestuneen sävyistä sähköpostia.
Hän oli joutunut vakavaan ja avoimeen katsekonfliktiin etnisen vähemmistökansalaisen kanssa. Muuan globaalin taantuman stressaama hontelo lakupään pentele kun oli provosoitunut suorittamaan alustavaa arviointi- ja tiedustelutoimintaa erään halvemman luokan (käytetyn) ajoneuvon avoimeksi jätetyn sivuikkunan kautta.
Teosta aiheutuneen vahingon laadusta tai määrästä minulla ei ole tietoa. Kuitenkaan paikalle hälytetty virkavalta ei ollut asiassa nähnyt mitään poikkeuksellista tai uhkaavaa. Niinpä minkäänkaltaisiin yksilönvapauden rajoittamistoimiin ei asiassa katsottu tarpeelliseksi ryhtyä.

Nykytilanne

Ymmärrettävästi tämän kaltaiset, satunnaisiin yksilösuorituksiin johtavat teot juontavat juurensa mitä suuremmassa määrin jokapäiväisen toimeentulon hankinnasta etääntymisestä (”köyhänä ei ole tohtinut”), tai sitten avointa syrjintää suosivasta yhteiskuntarakenteemme vinoutumasta.
Sisällämme piilevä aggressiivisuus, epäluulo ja vihamielisyys kohdistuvat niihin, jotka koettavat kaikin keinoin sopeutua kaltaistemme sivistysihmisten jaloon joukkoon. Mallia meistä katsotaan, ja käyttäytymistämme jäljitellään. Kun maahanmuutto ei kun kiihtyy, Afrikasta, Vietnamiasta, Turkin hihasta ja Persiestä (nyk. Iran), niin johan on sopeutumisvaikeuksia puolin jos toisinkin.

Tulevaisuuden näkymiä

Kuinka nykytilanteeseen voisi vaikuttaa? Eräs tapa olisi projisioida syrjäytyneille uusi ja jännittävä harrastus. Mitenkä olisi ”Rajattomasti ilmaista puheaikaa” (http://www.sral.fi/) ?
Pian radiotaajuuksiamme rikastuttaisi Rauman ja Sonkajärven paikallismurteiden lisäksi erilaisten viidakkokielten leppoisa sorina ja iloinen mälkytys... Tämä tietenkin edellyttäisi ensin mm. riittävän tehokkaan sähkönjakeluverkon rakentamista Ambomaan savanneille. Ei niitä yhteyksiä muuten saada kotikylään, kaukaiseen Pingobangoon.

Kehitysapuprojektinahan tuo olisi melko vaivatonta toteuttaa ja rahastakaan ei liene puutetta. Innovaatiokykyä omaaville insinööreille voisi olla aika haasteellista suunnitella lehmänpaskalla päällystetyn savimajan seinään sopiva, päivittäistä hyötykäyttöä kestävä kolmivaiheliitin.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan, radioamatööritoiminnan markkinointi vähemmistöille, ennenkuin ne muuttuvat hallitsevaksi enemmistöksi, ei olisi ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Yhteenkuuluvuutta vahvistaisi ja siitä muistuttaisi seinällä oleva, vaikkapa swahilinkielinen ”Radioamatöörin Huoneentaulu”.
Ja kun kevät- tai syyskokouksessa 600 mustaa kättä nousisi kannattamaan tili- ja vastuuvapauden myöntämistä Liiton hallitukselle, niin siinä sitä olisi joukkovoimaa!

P.S.
Tämän tarinan väliotsikot on lainattu (luvatta) Ulkoministeriön kehitysapuosaston julkaisusta ohjeistamispäälliköille, Dnr. 0286/033C 2006 ”Kehitysapuyhteistyönä toteutettavien betonirakenteisten käymälöiden lujuuslaskelmien perusteet, osa 1”.

73, Kari OG5M

PIÄLLYSMIEHIÄ

On monta tapaa yrittää johtaa yhteisöä ja ihmisiä. Heitä voi johdatella, johdattaa, suostutella, maanitella, patistella, kiristää, uhkailla tai lahjoa. Jotkut motivoivat, toiset manipuloivat. Kuten ”miesten koulussa” aikanaan opittiin, joskus on tarkoituksenmukaista johtaa edestä, joskus takaa, joskus sivulta ja joskus keskeltä. Bisnesmaailmassa taas on visiojohtamista, arvojohtamista, strategista johtamista, tavoite- ja tulosjohtamista, muutos- ja tilannejohtamista…

Ihmisten johtaminen vaatii monenlaisia kykyjä, ennen kaikkea ihmissuhdetaitoja. Jossain määrin nuo kyvyt ovat toki opeteltavissa, mutta hyvällä johtajalla ne ovat synnynnäisiä. Ja mitä enemmän johdettavat osaavat, sitä neuvokkaampi pitää johtajan olla. Hänellä on oltava avaimet mahdollisimman moneen lukkoon. Johtamisen taito on siis synnynnäistä, aivan kuten musikaalisuuskin. Jos ei ole korvaa, ei viulu soi. Vaikka kuinka kävisi kursseja ja kouluttautuisi.

Päivänpolitiikassa häärivien, kansakunnan onnen ja loppumattoman menestyksen puolesta pyyteettömästi taistelevien päättäjien pätevyysvaatimukset on taas laissa kirjattu seuraavasti: [Suomen perustuslaki, 60 §] ”Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia." Käytännössä on nähty että tähän riittää kuusi luokkaa kansakoulua ja toimitsijan työssä hankittu valtiomiestaito...

Menestyksekäs johtaminen lähtee vakuuttavasta vaikuttamisesta ja jatkuu pitkäjänteisellä päättäväisyydellä. Ihmisten liikkeelle saamisessa vaaditaan ajatusten ja ideoiden myyntitaitoja, ihmissuhde- ja neuvottelutaitoja. Ja tavalla tai toisella siihen liittyy aina myös tuloksellisuuden vaatimisen taito, kyky sitouttaa ja palkita. Nöyräkin pitää osata olla...

Hyvistä johtajista on aina pulaa, ei johtaminen mitään helppoa ole. Arvostettua ja haluttua touhua se kuitenkin näyttää olevan ja siksi yrittäjiä riittää aina. Jokin siinä houkuttaa ja kiehtoo.

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Muureja kaadetaan, aidat murtuvat ja pelikenttä saa uuden muodon. Shakkilaudalla nähdään muitakin kuin mustia ja valkoisia ruutuja. Joku viisas on kerran sanonut:

“Kun kaadatte monumentteja, niin säilyttäkää jalustat, niille on aina käyttöä.”

Läpi koko historian yksi käytetyimmistä keinoista saada ihmiset liikkeelle on ollut yhteisen vihollisen nimeäminen. ”Jos juutalaisia ei olisi ollut, heidät olisi pitänyt keksiä”, kerrotaan Adolf Hitlerinkin tokaisseen. Karismallaan ja loistavilla puhelahjoillaan hän johdatteli kansansa ensin yhteistä vihollista ja lopulta lähes koko muuta maailmaa vastaan. Voittokulkua jatkui kuitenkin vain siihen asti, kunnes vastaan alkoi tulla riittävästi myös niitä, jotka eivät enää vakuuttuneetkaan hänen puheistaan. Epäonnekseen hän onnistui lopulta luomaan itsestään yhteisen vihollisen koko muulle maailmalle.

Toinen, edellisen johtamistyylin pikkuveli ja yhtä tuloksekas tapa on vihan lietsominen. Aggressiivisuuteen perustuvilla väittämillä kun näyttää olevan ihmisten keskellä enemmän vaikuttavuutta kuin rauhan tai rakkauden sanoilla. Motivoituminen on mitä suurimmassa määrin tunteeseen perustuva tapahtumasarja. Ja tunne, kuten tiedetään, on helposti tarttuvaa. Jos siis haluat toisen syttyvän, sinun täytyy ensin itse palaa. Lietso itsesi omilla ajatuksillasi vihan liekkeihin ja tartuta liekit sitten ympärilläsi oleviin, siinä varma peruskaava. Mutta kannattaa muistaa, että jossain vaiheessa johdettavat voivat oppia vihaamaan myös johtajaa niin paljon, että kärventävät hänet omassa roviossaan.

Ihmisyhteisöissä käydään johtamispeliä koko ajan ja kaikkialla. Tässä asiassa me sosiaaliset luomakunnan kruunut emme eroa lainkaan simpansseista, susista tai muista laumaeläimistä. Vallan sameissa vesissä suuret kalat syövät pieniä kaloja, pienet kalat hyönteisiä, hyönteiset kasveja ja mutaa, kuten viisaat kiinalaiset ovat asian ilmaisseet. Jokainen meistä pyrkii – lähtien omista tarkoitusperistään – vaikuttamaan ympäristöönsä, muokkaamaan ympärillään olevia. Me olemme osa ympärillämme vellovaa arvojärjestystaistelua.

Kaikista ei ole oikeiksi johtajiksi. Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on toiminnallisen halun herättäminen. Siihen tarvitaan alussa mainittuja luontaisia johtamis- ja vaikuttamiskykyjä, karismaakin, mutta uskottavuus on kuitenkin kaiken perusta. Kohtalokkaan tärkeä on myös suunta, johon kuljetaan. Jos johtaminen alkujaankin perustuu pelkästään johtajan vallanhimoon ja sitä seuraavaan kaikenkontrolloivaan ”johtajuuteen”, se lopulta tappaa johdettavien yksilöllisyyden, yritteliäisyyden, hukuttaa suvaitsevaisuuden, hävittää pyyteettömän auttamisen halun ja näivettää lopulta niin johtajat kuin johdettavat. Mutta siellä, missä johtaminen perustuu elämän kunnioittamiseen, toisen ihmisen arvostamiseen ja kykyyn innostaa ympärillään olevia, se voi saattaa koko yhteisön edellä mainittuihin arvokkaisiin päämääriin.

Johtajia koetellaan, pudotuspelejä käydään ja patsaita kaadetaan. Jos ei ollut johtajilla helppoa entisinä aikoina, niin eipä ole heillä helppoa nytkään. Yhtä lailla entisiä ja nykyisiä johtajia kärvennetään, heidän tekemisiinsä puututaan, heitä riepotellaan, demokratian nimessä, mutta silti heitä tarvitaan. Hyvän johtajan on kestettävä joskus kovaakin kritiikkiä.

Jalustat kannattaa säästää... Toivon mukaan tämän päivän ja tulevaisuuden jalustalle pyrkijät muistaisivat että tärkeintä ei ole se, kuka kulloinkin, ja millä hinnalla, saa pokata kunnian teoista, joilla toiminnan tavoitteet saavutetaan ja ylitetään. Tärkeämpää on ihmisten osallistuminen ja heidän kutsumisensa mukaan strategiseen suunnitteluun jo toiminnallisten ideoiden syntyvaiheessa.

73, Kari OG5M