Nytkö se taas alkaa?
Kun keväinen syyssää on kääntynyt takaisin talviseksi, ja harsovaipallaan mättänyt lumiräntää oikein olan takaa toista vuorokautta niin että puut taipuvat taakkansa alla ja maa on valkoinen, niin eikös perhana, kylämme agrimarketin puutarhamyymälä avannut juuri tänään ovensa ja kaikennielevän kassakoneensa... Puhelimeni soi puolenpäivän jälkeen: ”Etkö pääsisi tänään yhtään aikaisemmin toimistolta, kun pitäisi päästä käymään Multasormessa vilkaisemassa.”
Vai vilkaisemassa, tiedän jo mitä on tulossa...
Kotiin ajellessani tunnen itseni jo ennalta väsyneeksi, olotila on kuin entisellä henkikirjoittajalla jolla hädin tuskin riitti tarmoa edes virkansa hoitamiseen... Nytkö se taas alkaa?
Orvokki- ym. amppeleita (killuttimia), pajuvasuja, koreja, savi- ja kiviruukkuja, kukkalaatikoita, pari kuparipellistä pieksettyä ketjuista riiputettavaa kippoa, ”kiva” puupökkelö jossa kukkaruukun mentävä nelikulmainen reikä toisessa päässä (”kevään uutuustuote”) jne. jne. kannetaan autoon, tai siis minä kannan, muovikortti lukijaan ja bonukset kotiin. Päässä huippaa. Jo puhelimessa olin maininnut että ”jotenkin tuntuu kuin lenssu saakeli olisi tulossa, tuota noin, pitäisiköhän vähän lääkettä – ymmärräthän?” Käyn kuin käynkin hakemassa 35cl lasisen pakkauksen ”Napoleon”-merkkistä troppia, ja kotiin ajellessamme hymyilen sisäänpäin, salaa. Tavarat puretaan, auto parkkiin, ja otan hiukkasen ”lääkettä”. Ai-jai kuinka lämmittää.
Keväämmällä, sitten kun lumet ovat sulaneet, routa saanut siivet selkäänsä ja maa kuivunut, alkaa kakkosvaihe: piha on kuin pilvenpiirtäjän perustusten kaivuutyömaan jäljiltä. Puskia ja istutuksia siirrellään, ”tuo ei ole tuossa hyvä, laitetaanpa tuohon. Ruusupensas olisi parempi tuolla, niin – ja näitä pensaita voisi siirtää puoli metriä vielä.” ”Haetko, rakas, sen (80kg) multasäkin sieltä etupihalta tänne?” ”Lipstikka ei ole hyvä seinän vieressä, siirretään vielä metri tänne.” Ja matka jatkuu, känsät kovenee, lapionterä kiiltää...
Jos harrasteradioliikkeet viettäisivät talviunta samalla lailla kuin puutarhamyymälätkin, niin johan kevään koittaessa ”iskää” vietäisiin. Muuan tunti vierähtäisi rattoisasti radiopuodeissa ja linukkaliikkeissä uutuuksia ”katsomassa”. Oman osansa viihtyvyydestä takaisivat kaapeli- ja antennituotteisiin suuntautuneet erikoisliikkeet.
Vaan eihän se näin mene oikeassa elämässä, edes auringonpilkkuminimin aikana.
Keväällä istutetaan kukkia, ei mastoja. Keväällä kaivetaan kuoppia ruusupensaille, ei maajohdoille. Keväällä ripustetaan kauniita orvokkiamppeleita riippumaan, ei lanka-antenneja.
Realiteetit vain on otettava vastaan sellaisena kuin ne ovat, ja aikamme ilmiöt kestettävä.
Hyvää kevättä ja pitkää pinnaa kaikille!
73, Kari OG5M
Kun keväinen syyssää on kääntynyt takaisin talviseksi, ja harsovaipallaan mättänyt lumiräntää oikein olan takaa toista vuorokautta niin että puut taipuvat taakkansa alla ja maa on valkoinen, niin eikös perhana, kylämme agrimarketin puutarhamyymälä avannut juuri tänään ovensa ja kaikennielevän kassakoneensa... Puhelimeni soi puolenpäivän jälkeen: ”Etkö pääsisi tänään yhtään aikaisemmin toimistolta, kun pitäisi päästä käymään Multasormessa vilkaisemassa.”
Vai vilkaisemassa, tiedän jo mitä on tulossa...
Kotiin ajellessani tunnen itseni jo ennalta väsyneeksi, olotila on kuin entisellä henkikirjoittajalla jolla hädin tuskin riitti tarmoa edes virkansa hoitamiseen... Nytkö se taas alkaa?
Orvokki- ym. amppeleita (killuttimia), pajuvasuja, koreja, savi- ja kiviruukkuja, kukkalaatikoita, pari kuparipellistä pieksettyä ketjuista riiputettavaa kippoa, ”kiva” puupökkelö jossa kukkaruukun mentävä nelikulmainen reikä toisessa päässä (”kevään uutuustuote”) jne. jne. kannetaan autoon, tai siis minä kannan, muovikortti lukijaan ja bonukset kotiin. Päässä huippaa. Jo puhelimessa olin maininnut että ”jotenkin tuntuu kuin lenssu saakeli olisi tulossa, tuota noin, pitäisiköhän vähän lääkettä – ymmärräthän?” Käyn kuin käynkin hakemassa 35cl lasisen pakkauksen ”Napoleon”-merkkistä troppia, ja kotiin ajellessamme hymyilen sisäänpäin, salaa. Tavarat puretaan, auto parkkiin, ja otan hiukkasen ”lääkettä”. Ai-jai kuinka lämmittää.
Keväämmällä, sitten kun lumet ovat sulaneet, routa saanut siivet selkäänsä ja maa kuivunut, alkaa kakkosvaihe: piha on kuin pilvenpiirtäjän perustusten kaivuutyömaan jäljiltä. Puskia ja istutuksia siirrellään, ”tuo ei ole tuossa hyvä, laitetaanpa tuohon. Ruusupensas olisi parempi tuolla, niin – ja näitä pensaita voisi siirtää puoli metriä vielä.” ”Haetko, rakas, sen (80kg) multasäkin sieltä etupihalta tänne?” ”Lipstikka ei ole hyvä seinän vieressä, siirretään vielä metri tänne.” Ja matka jatkuu, känsät kovenee, lapionterä kiiltää...
Jos harrasteradioliikkeet viettäisivät talviunta samalla lailla kuin puutarhamyymälätkin, niin johan kevään koittaessa ”iskää” vietäisiin. Muuan tunti vierähtäisi rattoisasti radiopuodeissa ja linukkaliikkeissä uutuuksia ”katsomassa”. Oman osansa viihtyvyydestä takaisivat kaapeli- ja antennituotteisiin suuntautuneet erikoisliikkeet.
Vaan eihän se näin mene oikeassa elämässä, edes auringonpilkkuminimin aikana.
Keväällä istutetaan kukkia, ei mastoja. Keväällä kaivetaan kuoppia ruusupensaille, ei maajohdoille. Keväällä ripustetaan kauniita orvokkiamppeleita riippumaan, ei lanka-antenneja.
Realiteetit vain on otettava vastaan sellaisena kuin ne ovat, ja aikamme ilmiöt kestettävä.
Hyvää kevättä ja pitkää pinnaa kaikille!
73, Kari OG5M
q lugar frio pero bellisimo ;)
VastaaPoista