KILPAILUFILOSOFIAA, Osa 3

Tiimityöskentelyn voimaa, eli 6 + 1 = 8

Aina silloin tällöin, kilpailuaiheisilla keskustelufoorumeilla ja alan lehdissäkin esiintyvissä kirjoituksissa näkyy radiourheilua verrattavan Formula-1 ”sirkukseen”, kuten alan asiantuntijat tuota autourheilun kuninkuusluokkaa nimittävät. Ei niin kaukaa haettu vertaus, etteikö totta toinen puolisko... Asiaa tarkemmin miettiessä yhtäläisyyksiä toki löytyy, mutta niin löytyy myös eroavaisuuksia...

Miten olisi, saisikohan kannatusta eri tiimien esittely alan lehdistössä (mm. NCJ), kilpailukauden alussa? Vanhoja silmiä piristäisi katsella herttaisia kuvia, joissa muhkeatissiset, ”umpireitiset” nuorehkot naiset poseeraisivat vähissä vaatteissa, hauskoissa asennoissa, radioaseman laitteiden ja operaattoreiden vierellä... vaikkapa jotenkin tähän tyyliin:
”Take a look at the 2010 OH5Z ’Carelia-Back-Team’, Elimaki Mustila” tms.

Vaan eipä ole moinen ollut tapana radiourheilupiireissä... Vakavamielinen mullotus naamalla, hiki otsalla ja risujen raapimat ranteet ruvella ähelletään liittimiä 7/8-tuuman kaapeleihin, kiivetään mastoissa, riuhdotaan ja revitään puihin takertuneita heittonaruja ja kuparilankoja perkeleiden saattelemana niin että metsä ryskää!

Entäs sitten palkintoseremoniat? Jos onnistut suorituksessasi niin, että huijarit ei maha mittään, ja voitat luokkasi, ei kansallislaulua soiteta, ja palkintokin saapuu sitten joskus myöhemmin, postitse, huomiota herättämättä... Formuloissa tämä kaikki on paljon juhlallisempaa, vaan erästä asiaa en siinä touhussa käsitä, nimittäin järjettömältä tuntuvaa, demonista samppanjan roiskimista ylt’ympäriinsä, itsensä ja muiden niskaan. Makoisa (ja kallis) juoma menee täysin hukkaan, vaatteet kastuvat läpimäriksi ja tahmaisiksi, ja haisevat perhana, rankille päivätolkulla. Mielestäni pelkkä hillitty kahvitilaisuus riittäisi...

Sitten joskus tulevaisuudessa, kun olemme tänne Tiltun pitäjään saaneet sen Tillolan moottoriradan, niin sieluni silmin voin nähdä kuinka Iitin Marttojen kisaemäntä liitelee palkintojenjaon kahvitilaisuudessa tarjottimineen Ferrarin pöytään, ja kysyy: ”Ottaako Siankarlo pullaa?”
Siankarlo hymyilee milanolaisittain, salaperäisesti, kiittää, ja ottaahan se pullaa, mikä ettei.

Palataanpa muutamalla lauseella alkuperäiseen asiaan eli tiimityöskentelyyn, sitten loppuakordit, ja flyygelin kansi kiinni.

Radiokilpailuissa, kuten formuloissakin, tiimi rakentaa ja kuljettajat ajavat.
Nykymaailmassa on nimittäin päivänselvä asia, että yksin ei pärjää missään, eikä yhden miehen tiimistä ole voittajaksi missään lajissa. Valmentajille ja toimitsijoille on siis työsarkaa tarjolla.

Aivan niinkuin autourheilussa eri alojen asiantuntijoita ja huippuosaajia tarvitaan pilvin pimein, niin myös radiourheilussa heitä tarvitaan, jos halutaan menestyä. Aina löytyy töitä mastomiehille, sähkömiehille, antenniguruille, elektroniikkaspesialisteille (kuka niistä helkkarin automatiikkapurnukoista muuten ottaa selvää?), IT- ja tietoliikenne-eksperttejä, kuin myös keliasiantuntijoita tarvitaan, ja hyvä olisi myös hallita kahvipannun käyttöjärjestelmää ja sielunelämää, edes hiukkasen...

Eräs tiimisuoritus, jota erityisen korkealle arvostan radiourheilussa, on Jeff Steinmanin, N5TJ maailmanennätykset CQWW CW- ja SSB-kisoissa Gran Canarialta kutsulla EA8BH. Kun SOAB-luokassa kepitetään multi-single rekordi, ei voi muuta kuin mykistyä ja nöyrtyä tosiasioiden edessä. Upea saavutus. Vaan olisiko Jeff, ypö yksin, ilman tiimin tukea koskaan tuohon pystynyt? Saammeko nähdä vastaavanlaista suoritusta enää koskaan?

Formuloissa kilpaillaan sekä henkilökohtaisesta, että myös valmistajien mestaruudesta. Radiohommissa jälkimmäinen voisi johtaa aika yksitoikkoiseen lopputulokseen.
Joten eiköhän sovita, että jatkossakin se ”japanin lippu” koristanee parhaiten kisaemännän valkoisten farkkujen persuksia. Näinhän vaikka?

73, Kari OG5M

KILPAILUFILOSOFIAA, Osa 2

Valvontakomissio tulee, oletko valmis?

Kautta aikojen on kaikenlaisen inhimillisen toiminnan ja luovan toimeliaisuuden haitaksi ja riesaksi keksitty ja voimaan saatettu erilaisia lakeja, asetuksia, sääntöjä ja määräyksiä, joiden tarkoituksena lienee asettaa kaikki toimijat samalle viivalle, tai sitten määritellä sopivan ja ei-sopivan, kielletyn ja sallitun rajat. Vaan kun ihmisluonto on kekseliäs, kokeileva, viekas, ja saamarin tyhmä oppimaan ja omaksumaan yhteisiä pelisääntöjä, on myös ollut pakko luoda organisaatioita jotka haukansilmin valvovat sääntöjen noudattamista... sakottavat ja rankaisevat, takavarikoivat palkintopokaalit, ja niin on sitten maine mennyt...

Viime aikoina on vilkasta keskustelua radiourheilun piireissä herättänyt vuoden 2008 CQWW DX-kilpailuissa esiin tulleet huijausepäilyt (”todennäköisin syin”), sääntörikkomukset ja niistä seuranneet valitettavat diskaukset. En puutu yksittäistapauksiin, mutta tuonpa tässä lusikkani sakeaan soppaan minäkin.

Nythän on niin, että RA-kilpailuissa sääntöjen noudattamista on erittäin vaikea, jopa mahdoton valvoa. Nykysäännöt osittain jopa kannustavat rikkeisiin. Niin, mitenkä?
No, hyvä esimerkki on vaikkapa ”generated multipliers”. Tämmöinen huijaus on mahdollista siksi, että workitulta vasta-asemalta ei vaadita logia, riittää kunhan yhteys ei ole uniikki, eli kutsu esiintyy kahden tai useamman kilpailijan logissa. Asiaa on tuotu esille eräillä nettisaiteilla ns. ”reverse log”- analyysin näkökulmasta. Asianomaiset linkit löytyvät kilpailuaiheisten keskustelufoorumien kirjoituksista kyllä.
Olisiko tässä ns. kovan käden paikka, eli pisteitä antaisivat ja kertoimiksi kelpaisivat vain sellaiset yhteydet joista on olemassa myös vasta-aseman logi?

Toinen käsittämätön sääntö on jako ”assisted” ja ”unassisted” luokkiin. Mitä huonoa siitä seuraisi, jos SOAB-luokissa sallittaisiin clusterin käyttö? Mielestäni ei mitään, ja paljon vähemmällä peuhaamisella päästäisiin logien tarkastuksessa. Tekniikan kehitykselle emme mahda mitään. En ole missään nähnyt perusteluja kielloille hyödyntää nykytekniikan suomia mahdollisuuksia, ja niinpä arvelenkin asian johtuvan jonkinlaisesta nostalgisesta, tunneperäisestä, lapsenuskoisesta ja tekopyhästä moraaliutopiasta ylläpitää ”puhdasta” radiourheilua... Muuten, olisikohan nykytekniikalla mahdollista muuttaa logiohjelmia siten, että jos ohjelma toteaa clusteriyhteyden olevan hetkenkään päällä, kilpailuluokaksi asetettaisiin ”assisted” ?

Arvovaltainen ja kaukaa viisas CQ WW Contest Committee on nyt lisännyt vuoden 2009 sääntöihin ”valvojapykälän”. En käsitä kuinka tuo koko homma organisoidaan. Mitähän tehnevät valvomattomat asemat? Ja kuka valvoo valvojia? Onko henkisesti helpompaa kitkeä seurauksia, kuin käydä itse syiden kimppuun?

Eräs kuuluisa filosofi totesi jo viisisataa vuotta sitten, ettei ole mitään vaikeammin organisoitavaa, onnistumisen kannalta epävarmempaa ja vaarallisempaa tehtävää kuin muutoksen toteuttaminen vallitsevassa järjestelmässä.

Innovaatiota kannattavat saavat niskaansa vihollisen jokaisesta, joka menestyi vanhan systeemin aikana. Ja vain laimeata, epävarmaa tukea on odotettavissa niiltä, jotka todennäköisesti menestyisivät uuden toimintatavan vallitessa.

Ei siis mitään uutta auringon alla. Mutta silti kannattaa aina yrittää.

Peli on vielä voitettavissa.

73, Kari OG5M