Srati Sriti Sralla, tuli talvi, halla.
Elokuuksi vaihtui huomaamatta heinäkuu, tuo suvisen lämmön ja poutapäivien, lomailijoiden kuukausi. No, enpä tuota muuten olisi huomannut, mutta kun lauantaina piti seinäkalenterissa kääntää uusi sivu esiin. Joskus aiemmin tekemäni merkintä elokuulle sattui silmään. Olin ympyröinyt päivämäärän 20.8. Miksiköhän?
Tarkemmin asiaa miettiessäni mieleeni välähti että sorsastushan se alkaa juuri tuolloin. Itse en harrasta metsästysurheilua, mutta 20.8. pyssyt paukkuvat, ruuti palaa, hylsyt kilisevät rannattoman aavan puskissa ja kivikoissa, ja vapaata riistaa ammutaan niin saakelisti.
Sen verran olen kuitenkin vilpitön luonnon ystävä, että toivon useimpien laukausten menevän ohi, varsinkin kun avauspäivänä yleensäkin kaikkein suurimmat tohelot ovat asialla, ja räiskintä on holtitonta muutenkin...
Vuosia sitten, kun mediassa retosteltiin pankkikriisillä, talouslamalla ja –romahduksella, saatiin lukea kuinka se ja se pankki oli harjoittanut ”holtitonta luotonantoa”. Oikeutta käytiin, johtajilta vietiin arvomerkit, ja laitettiin vouti asialle. Laki on laki, sanottiin...
Yhdistyspuolella on paljon vapaampaa. Jos yhdistyksen omistama yritys on menossa kanttu vei,
niin aina voidaan myöntää pääomalainaa, lyhytaikaista vakuudetonta luottoa tms., niin kauan kuin yhdistyksellä piisaa pantattavaa omaisuutta... Ja kun tappion kierre vain jatkuu, ei loppua näy.
Miksi pitää ”aatesyistä” vetää kivirekeä perässään? Eikö SRAL ry – SRAT Oy kytköksessä yritystä pitäisi hoitaa niin, että se pikemminkin tukisi Liiton taloutta, eikä sitä heikentäisi?
Yrityksen pitkä negatiivinen kehitys ja tappiohistoria osoittavat ettei toimintaa ole saatu taloudellisesti kannattavaksi.
Rasmus Weijola, SRAL ry:n hallituksen jäsenenä on suoraselkäisesti tuonut esiin huolestumisensa asiasta. Liiton hallituksen kokouksessa 16.4.2009 todettiin kuitenkin:
”Rasmus Weijolan esitys täsmentää taloustoimikunnan asemaa ei aiheuttanut uusia päätöksiä.”
Sillä lailla!
73, Kari OG5M
Elokuuksi vaihtui huomaamatta heinäkuu, tuo suvisen lämmön ja poutapäivien, lomailijoiden kuukausi. No, enpä tuota muuten olisi huomannut, mutta kun lauantaina piti seinäkalenterissa kääntää uusi sivu esiin. Joskus aiemmin tekemäni merkintä elokuulle sattui silmään. Olin ympyröinyt päivämäärän 20.8. Miksiköhän?
Tarkemmin asiaa miettiessäni mieleeni välähti että sorsastushan se alkaa juuri tuolloin. Itse en harrasta metsästysurheilua, mutta 20.8. pyssyt paukkuvat, ruuti palaa, hylsyt kilisevät rannattoman aavan puskissa ja kivikoissa, ja vapaata riistaa ammutaan niin saakelisti.
Sen verran olen kuitenkin vilpitön luonnon ystävä, että toivon useimpien laukausten menevän ohi, varsinkin kun avauspäivänä yleensäkin kaikkein suurimmat tohelot ovat asialla, ja räiskintä on holtitonta muutenkin...
Vuosia sitten, kun mediassa retosteltiin pankkikriisillä, talouslamalla ja –romahduksella, saatiin lukea kuinka se ja se pankki oli harjoittanut ”holtitonta luotonantoa”. Oikeutta käytiin, johtajilta vietiin arvomerkit, ja laitettiin vouti asialle. Laki on laki, sanottiin...
Yhdistyspuolella on paljon vapaampaa. Jos yhdistyksen omistama yritys on menossa kanttu vei,
niin aina voidaan myöntää pääomalainaa, lyhytaikaista vakuudetonta luottoa tms., niin kauan kuin yhdistyksellä piisaa pantattavaa omaisuutta... Ja kun tappion kierre vain jatkuu, ei loppua näy.
Miksi pitää ”aatesyistä” vetää kivirekeä perässään? Eikö SRAL ry – SRAT Oy kytköksessä yritystä pitäisi hoitaa niin, että se pikemminkin tukisi Liiton taloutta, eikä sitä heikentäisi?
Yrityksen pitkä negatiivinen kehitys ja tappiohistoria osoittavat ettei toimintaa ole saatu taloudellisesti kannattavaksi.
Rasmus Weijola, SRAL ry:n hallituksen jäsenenä on suoraselkäisesti tuonut esiin huolestumisensa asiasta. Liiton hallituksen kokouksessa 16.4.2009 todettiin kuitenkin:
”Rasmus Weijolan esitys täsmentää taloustoimikunnan asemaa ei aiheuttanut uusia päätöksiä.”
Sillä lailla!
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti