Aina kun suksitaan, soudetaan, juostaan tai hypätään, heitetään kiekkoa, moukaria, keihästä, tai paiskotaan kuulaa, joudutaan epäilyksen alaisiksi jos suorituksen taso vähääkään hipoo huippua tai muuten alkaa olla kunto yläkantissa muiden mielestä.
Yleis- ja talviurheilulajeissa korkeimmasta kontrollista pitää huolta ”Antidoping-toimikunta”, joka kusettaa joka ikisen osallistujan suorituksensa jälkeen. Minun mielestäni varsin oikeudenmukainen menetelmä, ja onpa sillä saatu karsittua joitakin asiastaan tietämättömiä ”huijareita” tuloslistoilta, jopa puhtaita suomalaisiakin joskus...
”Emme voi mitenkään käsittää, kuinka näyte voi olla positiivinen”, sanoivat mm. Martti Vaino ja urheilulääkärit Los Angelesin Olympialaisten jälkeen... Lopputulos oli kuitenkin se, että ”mikä juosten tuli, se kusten meni.”
Suomen Hiihtoliitosta ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Takavuosien doping-käryistä ei liitolla ole mitään täsmällistä tietoa. Eikä hiihtäjillä. Joku ulkopuolinen, ennalta tuntematon henkilö oli järjestänyt koko homman. Suomen puhdasta hiihtomainetta vahingoittaakseen. Näinhän todettiin virallisessa hiihtoliiton loppulausumassa tästä asiasta jokin vuosi sitten. Ja Media ei kun jauhaa asiaa, ja vahingoittaa tilannetta.
Minkälainen on suomalaisten urheilijoiden yhteishenki – kaveria ei jätetä, vai?
Mieleeni muistuu juttu venäläisistä naishiihtäjistä, jotenkin tähän tapaan:
”15 km maailmanmestari Ludmila huomasi 30 km mestarin Tatjanan täyttävän kohta 35 vuotta. Juhlan kunniaksi piti ostaa lahja Tatjanalle, mutta mikä olisi sopiva?
Kauan aikaa mietittyään päätti Ludmila ostaa Tatjanalle uuden partakoneen.
Tatjana kiitti Ludmilaa lahjasta juhlatilaisuudessa, ja paketin avattuaan hän vittuuntui niin, että potkaisi Ludmilaa munille.”
Radioamatöörikilpailuissa on menossa eräänlainen murrosvaihe nyt.
Seuraavassa jutussani otan kantaa aiheeseen.
Yleis- ja talviurheilulajeissa korkeimmasta kontrollista pitää huolta ”Antidoping-toimikunta”, joka kusettaa joka ikisen osallistujan suorituksensa jälkeen. Minun mielestäni varsin oikeudenmukainen menetelmä, ja onpa sillä saatu karsittua joitakin asiastaan tietämättömiä ”huijareita” tuloslistoilta, jopa puhtaita suomalaisiakin joskus...
”Emme voi mitenkään käsittää, kuinka näyte voi olla positiivinen”, sanoivat mm. Martti Vaino ja urheilulääkärit Los Angelesin Olympialaisten jälkeen... Lopputulos oli kuitenkin se, että ”mikä juosten tuli, se kusten meni.”
Suomen Hiihtoliitosta ei ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Takavuosien doping-käryistä ei liitolla ole mitään täsmällistä tietoa. Eikä hiihtäjillä. Joku ulkopuolinen, ennalta tuntematon henkilö oli järjestänyt koko homman. Suomen puhdasta hiihtomainetta vahingoittaakseen. Näinhän todettiin virallisessa hiihtoliiton loppulausumassa tästä asiasta jokin vuosi sitten. Ja Media ei kun jauhaa asiaa, ja vahingoittaa tilannetta.
Minkälainen on suomalaisten urheilijoiden yhteishenki – kaveria ei jätetä, vai?
Mieleeni muistuu juttu venäläisistä naishiihtäjistä, jotenkin tähän tapaan:
”15 km maailmanmestari Ludmila huomasi 30 km mestarin Tatjanan täyttävän kohta 35 vuotta. Juhlan kunniaksi piti ostaa lahja Tatjanalle, mutta mikä olisi sopiva?
Kauan aikaa mietittyään päätti Ludmila ostaa Tatjanalle uuden partakoneen.
Tatjana kiitti Ludmilaa lahjasta juhlatilaisuudessa, ja paketin avattuaan hän vittuuntui niin, että potkaisi Ludmilaa munille.”
Radioamatöörikilpailuissa on menossa eräänlainen murrosvaihe nyt.
Seuraavassa jutussani otan kantaa aiheeseen.
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti