Tutkimusta ja tuotekehitystäTaas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin on jännää ja mielenkiintoista seurata vuodenajan vaihtumista. Säät vaihtelevat ääripäästä toiseen, ja ennusteet heittävät häränpyllyä. Sataa ja tuulee, tai sitten ei tuule eikä sada. Viileinä iltoina kalvakka usva hiipii lukemattomin, pehmein kissantassuin yli metsien ja kumpareiden, laaksoja varjostaen. Ensin sitä ei ole missään, ja sitten yht’äkkiä se on kaikkialla.
Vaan kun kohdalle sattuu kuulas, aurinkoinen loppukesän päivä jolloin lämpömittari ehdottaa lukemaksi 22 astetta, jäljellä oleva tuntoaistikin asian vahvistaa, ja kun lisäksi ilmakin on niin kirkas että suorastaan kiiltää, niin ei kun grillaamaan!
Hyvältä maistuisi siankyljys, lehmän sisäfileen lämiskä tai strutsin koipireisi (jos ei ole saatavana lähikaupasta, niin kanankoipikin käy), mutta miksi aina tätä samaa? Tulipa meillä hiljattain puheeksi grillivartaat, ja kuinka siinä olisi työmaata ja haastetta luovalle kulinaristille. Tarkkanakin saa olla mitä survoo niihin tikkuihin, eri materiaaleilla kun on erilaiset kypsymisajat. Pahimmassa tapauksessa joutuu syömään puoliraakaa, sitkeätä läskiä ja karrelle palaneita, kärynneitä paprikan ja sipulin viipaleita viikset noessa...
Siispä olemme kehittäneet yksinkertaisen varrasreseptin joka ei voi aloittelijaltakaan epäonnistua, eli Big Brother grillivartaat (kahdelle):
Tikut 2 kpl n. 30 – 40cm tukevahko pajukeppi, ainakin toinen pää teräväksi vuoltu.
Ruokamateriaalina HK ”Sininen” lenkkipaketti, esivalmisteltuna seuraavasti:
pakkauksen sisältämät makkarankyörät (2 kpl) erotetaan toisistaan, ja kuoret poistetaan.
Varrastikut survaistaan makkaroiden läpi päästä päähän, ja siinä se on!
Vaan kun kohdalle sattuu kuulas, aurinkoinen loppukesän päivä jolloin lämpömittari ehdottaa lukemaksi 22 astetta, jäljellä oleva tuntoaistikin asian vahvistaa, ja kun lisäksi ilmakin on niin kirkas että suorastaan kiiltää, niin ei kun grillaamaan!
Hyvältä maistuisi siankyljys, lehmän sisäfileen lämiskä tai strutsin koipireisi (jos ei ole saatavana lähikaupasta, niin kanankoipikin käy), mutta miksi aina tätä samaa? Tulipa meillä hiljattain puheeksi grillivartaat, ja kuinka siinä olisi työmaata ja haastetta luovalle kulinaristille. Tarkkanakin saa olla mitä survoo niihin tikkuihin, eri materiaaleilla kun on erilaiset kypsymisajat. Pahimmassa tapauksessa joutuu syömään puoliraakaa, sitkeätä läskiä ja karrelle palaneita, kärynneitä paprikan ja sipulin viipaleita viikset noessa...
Siispä olemme kehittäneet yksinkertaisen varrasreseptin joka ei voi aloittelijaltakaan epäonnistua, eli Big Brother grillivartaat (kahdelle):
Tikut 2 kpl n. 30 – 40cm tukevahko pajukeppi, ainakin toinen pää teräväksi vuoltu.
Ruokamateriaalina HK ”Sininen” lenkkipaketti, esivalmisteltuna seuraavasti:
pakkauksen sisältämät makkarankyörät (2 kpl) erotetaan toisistaan, ja kuoret poistetaan.
Varrastikut survaistaan makkaroiden läpi päästä päähän, ja siinä se on!
Vartaat asetetaan grilliin (n. 225 astetta) ja kypsennetään vienolla tulella joka puolelta tasaisesti. Voiko parempaa enää ollakaan? B-luokan ruokamakkaravarras, samettinen, ei tökön tökköä!
Onnistuneen lopputuloksen kruunaa, tottakai, saavutuksen tasoa vastaava ruokajuoma, esim. 0,75 l pullo ranskalaista Lanquedoc-Roussillon Chateau des Erles punaviiniä (eur 37,70). Asiantuntija-arvio kertoo:
"Täyteläinen, notkea, hilpeän yrttimäinen, ei ollenkaan röyhkeä...”
Bon Appetit!
73, Kari OG5M
Bon Appetit!
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti