torstai 22. tammikuuta 2009

MELUA JA MELSKETTÄ



Oppineet käyttävät äänenvoimakkuudesta termiä ”desibeli”.

Ilman ääntä ja äänimaisemaa olisi kommunikointi vaikeaa, ja elinympäristöämme olisi aika hankala hahmottaa. Katukiveyksellä kopisevat askeleet, torilta kantautuva puheensorina, tuulen keväinen humina puiden latvoissa, ja ohi ajavien autojen avoimista ikkunoista kantautuva saatanallinen, ”pirulta riivattu” hard-rock ovat osa nykypäivän elinympäristöämme, siinä missä ”sosiaalisesti työrajoitteisten” henkilöiden kovaääninen örveltäminenkin taajaman puistossa.

Entäs jos työmatkalla majoitut yöksi hotelliin? Väsyneenä matkamiehenä ei voi muuta kuin pyöriskellä sängyssä, kun alakerran ravintolasta jyskyy koko rakennusta vavisuttava kolmannen luokan paskaorkesterin mekastus, ”kaikki mukaan!”. Kaipa hotellit antavat enemmän arvoa remuajan kuin yösijaa etsivän rahoille...

On sitä äänetöntäkin melskettä, mölyä, rähinää, ryskettä ja rytinää. Tällä tarkoitan nykypäivän nettiyhteiskunnan tarjontaa luku- ja kirjoitustaitoisille. Mm. eräiden järjestöjen keskustelupalstoilla, foorumeilla jne., käydään sellaista kädenvääntöä ja tappelua, että jos sitä pääsisi livenä katselemaan luonnossa turvallisen välimatkan päästä, esim. jonkun marketin parkkipaikalla, niin kohta olisi tanner veressä ja sinivilkkuvaloilla varustetut autot paikalla. Täytyy myöntää, että olen itsekin noihin huimiin keskusteluihin osallistunut, tuonut julki mielipiteitäni, mutta lopputulos on ollut kuin heittäisi koiralaumalle luunriekaleen: armoton rähinä päälle, ja karvatupot pöllyää.

Lauman johtajalla ja muutaman yksilön ”johtoryhmällä” on aina oikeus aloittaa rähinä ensimmäisenä. Muut, lauman "rivijäsenet" yhtyvät suurella innolla kuoroon, korvat höröllä, päätä kallistellen, silmät pallillaan, niskakarvat pörhössä, siitäkin huolimatta ettei niillä liene mitään käsitystä mitä nyt haukutaan ja mistä oikein on kysymys... paras olla samaa mieltä, joukkosi eessä, varmuuden vuoksi...

Meillä kotonakin, silloin tällöin, keskustelua sävyttää normaalia puhetta korkeampi volyymin taso, ja lauseiden fontti saa lihavoidun formaatin. Kuitenkin, ennen pitkää, ja usein varsin nopeastikin tilanne normalisoituu, rauha palaa maan päälle. Hymyillään puolin ja toisin.

Joskus tuttavat soittelevat ja kyselevät, ”mitä teille kuuluu”, tai ”miten vaimo jaksaa?”

Vastaan: ”Aatelitonhan tuo on, mutta muuten ihan kiva.”


73, Kari OG5M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti