Tasapuolisuuden vuoksi tulkoon mainituksi, että koirista kirjoitellessani en ole mitenkään tahtonut tarkoituksellisesti väheksyä tai syrjiä muita kotieläimiä. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluankin nyt oikaista tilanteen, jotta kenellekään ei jäisi asiasta liian yksipuolista käsitystä.
Erilaisia kotieläinlajeja on valtavasti. Kissat ja koirat toki ovat ne tunnetuimmat ja yleisimmät, mutta ei tarvitse mennä eläinkauppaa edemmäs, kun jo havaitsee suuren määrän hiiriä, rottia, hamstereita, marsuja, kaneja, kinkilloja ym. häkeissänsä melskaamassa.
Eksoottisempia lajeja edustavat taas mm. lattapääkäärme, kihtipapukaija, kaljupääopossumi, kaviokuono, rasva-ahterilammas, pussihukka ja vaikkapa azorienvampyyri, muutamia mainitakseni.
Erilaisia kotieläinlajeja on valtavasti. Kissat ja koirat toki ovat ne tunnetuimmat ja yleisimmät, mutta ei tarvitse mennä eläinkauppaa edemmäs, kun jo havaitsee suuren määrän hiiriä, rottia, hamstereita, marsuja, kaneja, kinkilloja ym. häkeissänsä melskaamassa.
Eksoottisempia lajeja edustavat taas mm. lattapääkäärme, kihtipapukaija, kaljupääopossumi, kaviokuono, rasva-ahterilammas, pussihukka ja vaikkapa azorienvampyyri, muutamia mainitakseni.
Näitä ei ihan joka kodista taida löytyä, sen verran harvinaisia ovat.
Meilläkin on menneinä vuosina ollut kolme kissaa, hauskoja veitikoita, itsenäisiä kuten kissan luonteeseen kuuluukin, teräväkyntisiä... Undulaattejakin on ollut kolme kappaletta. Voi sitä viserrystä ja viidakon ääntä jota ne pitivät! Lintuhäkki piti lopulta siirtää kodinhoitohuoneeseen, ja tarkistaa oven tiivisteet jotta keskustelu perhepiirissä olisi voinut sujua normaalilla äänenvoimakkuudella. Kissojen ja lintujen aika on nyt kaukana takanapäin. Mikään ei ole niiin pysyvää kuin muutos.
En tiedä, luokitellaanko ns. maatalouseläimet kotieläimiksi. Ehkäpä, jos niitä on vain muutamia, ja jokaisella on oma persoonallinen nimensä. Sen kyllä voi heti sanoa, että esim. uhanalaisen ”kyytön”, alkuperäistä itäsuomenkarjaa (Ammulator Pascoa m. Fenno) edustavan (sarvettoman) yksilön pitäminen lemmikkinä rivitalo-olosuhteissa olisi todennäköisesti mahdotonta. Ometalle ei heltiäisi poikkeuslupaa, ja lisäksi kateelliset ja hienoa harrastusta ymmärtämättömät naapurit olisivat alati kantelemassa kunnantalolle tai lääninhallitukseen.
Ei se varmaan ole helppoa oikeilla karjatiloillakaan. Useampituhatpäisen, omaa tahtoa vailla olevan, pienimmästäkin asiasta vauhkoontuvan lauman kaitseminen vaatii jo kyllä omat erikoiset niksinsä. Televisiosta olemme toki nähneet, kuinka esimerkiksi Villin Lännen karjapaimenilla oli apunaan koiria, mutta mitenkähän lienee, riittääkö tavallisella suomalaisella ajokoiralla kanttia ja luovuutta moisen katraan paimentamiseen ja eheyttämiseen? Mene ja tiedä. Viisaammat vastatkoot.
Kanoihin, kalkkunoihin, possuihin tai vuohiin en ota kantaa mahdollisina kotieläiminä. Todettakoon kuitenkin että ne tuottavat mitä moninaisempia hyödykkeitä ihmiskunnan iloksi ja käytännön tarpeisiin, vapaina tai karsinoissa, nuorina tai vanhoina, elävinä tai kuolleina. Muutos se on elukkamaailmassakin jatkuvaa, niinkuin kaikilla aloilla.
Kukapa olisi arvannut 15-20 vuotta sitten, että jonakin päivänä olisi joka tytön ja pojan julkaisualusta omille jutuille ja mielipiteille tarjolla, tämä, jota Internetiksi mainitaan.
73, Kari OG5M
Meilläkin on menneinä vuosina ollut kolme kissaa, hauskoja veitikoita, itsenäisiä kuten kissan luonteeseen kuuluukin, teräväkyntisiä... Undulaattejakin on ollut kolme kappaletta. Voi sitä viserrystä ja viidakon ääntä jota ne pitivät! Lintuhäkki piti lopulta siirtää kodinhoitohuoneeseen, ja tarkistaa oven tiivisteet jotta keskustelu perhepiirissä olisi voinut sujua normaalilla äänenvoimakkuudella. Kissojen ja lintujen aika on nyt kaukana takanapäin. Mikään ei ole niiin pysyvää kuin muutos.
En tiedä, luokitellaanko ns. maatalouseläimet kotieläimiksi. Ehkäpä, jos niitä on vain muutamia, ja jokaisella on oma persoonallinen nimensä. Sen kyllä voi heti sanoa, että esim. uhanalaisen ”kyytön”, alkuperäistä itäsuomenkarjaa (Ammulator Pascoa m. Fenno) edustavan (sarvettoman) yksilön pitäminen lemmikkinä rivitalo-olosuhteissa olisi todennäköisesti mahdotonta. Ometalle ei heltiäisi poikkeuslupaa, ja lisäksi kateelliset ja hienoa harrastusta ymmärtämättömät naapurit olisivat alati kantelemassa kunnantalolle tai lääninhallitukseen.
Ei se varmaan ole helppoa oikeilla karjatiloillakaan. Useampituhatpäisen, omaa tahtoa vailla olevan, pienimmästäkin asiasta vauhkoontuvan lauman kaitseminen vaatii jo kyllä omat erikoiset niksinsä. Televisiosta olemme toki nähneet, kuinka esimerkiksi Villin Lännen karjapaimenilla oli apunaan koiria, mutta mitenkähän lienee, riittääkö tavallisella suomalaisella ajokoiralla kanttia ja luovuutta moisen katraan paimentamiseen ja eheyttämiseen? Mene ja tiedä. Viisaammat vastatkoot.
Kanoihin, kalkkunoihin, possuihin tai vuohiin en ota kantaa mahdollisina kotieläiminä. Todettakoon kuitenkin että ne tuottavat mitä moninaisempia hyödykkeitä ihmiskunnan iloksi ja käytännön tarpeisiin, vapaina tai karsinoissa, nuorina tai vanhoina, elävinä tai kuolleina. Muutos se on elukkamaailmassakin jatkuvaa, niinkuin kaikilla aloilla.
Kukapa olisi arvannut 15-20 vuotta sitten, että jonakin päivänä olisi joka tytön ja pojan julkaisualusta omille jutuille ja mielipiteille tarjolla, tämä, jota Internetiksi mainitaan.
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti