Kuten tiedetään, maailman paras harrastus, radioamatööritoiminta, on varsin kansainvälistä. Niinpä sitä harrastetaan ikään, sukupuoleen, kansallisuus- tai kansalaisuustaustaan ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta lähes kaikissa maailman maissa, ja varsin huomattavalla innolla. Karavaanari voi olla kaikkien kaveri, ja kuningas voi olla duunarin veli. Yhteydenpitokin päätetään aina ”parhaisiin terveisiin”.
Niinpä ei ole ihme, että tämänkaltainen globaali, käytännössä toteutunut ja jo lähes sata vuotta kestänyt aateveljeyden ihannetila ei ole jäänyt julkisuudessa huomiotta.
Eräs avarakatseinen, Suomessa lopputyötään yhteiskuntatieteiden alalla suorittava Kuksistanian Tasavallasta kotoisin oleva opiskelija Paniski Ku Saiski (30 v) päätti hankkia aiheeseen liittyvän haastattelun lopputyönsä huipennukseksi. Hän päätti tehdä haastattelunsa ex tempore, ennalta ilmoittamatta, jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen ilman että haastateltava saisi mahdollisuutta valmistautua etukäteen...
Viikon verran kyliä ja kuntia kierreltyään hän äkkäsi erään omakotitalon katolla HF-yagin, pari vertikaalia ja alabandien dipolit. Kappas vain, ajatteli hän, tuolla se riemu lentää! Ovikello soi, haastattelu alkaa...
- Päivää, oletteko radioamatööri?
- Kyllä olen.
- Kuulutteko liittoon?
- Kuulun kyllä.
- Paljonko teillä on XXXX-liitossa jäseniä?
- Jotain 4300 tai sinne päin...
- Onko teillä XXXX-liitossa vähemmistöjä?
- On toki, on toki.
- Osaatteko sanoa paljonko?
- No, ehkä noin yhden promillen verran.
- Niinkö vähän, tämäpä yllättävää, suvaitsevassa Suomessa!
- No niin, niin.
- Miksi kutsutte heitä?
- HALLITUKSEKSI.
Niinpä ei ole ihme, että tämänkaltainen globaali, käytännössä toteutunut ja jo lähes sata vuotta kestänyt aateveljeyden ihannetila ei ole jäänyt julkisuudessa huomiotta.
Eräs avarakatseinen, Suomessa lopputyötään yhteiskuntatieteiden alalla suorittava Kuksistanian Tasavallasta kotoisin oleva opiskelija Paniski Ku Saiski (30 v) päätti hankkia aiheeseen liittyvän haastattelun lopputyönsä huipennukseksi. Hän päätti tehdä haastattelunsa ex tempore, ennalta ilmoittamatta, jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen ilman että haastateltava saisi mahdollisuutta valmistautua etukäteen...
Viikon verran kyliä ja kuntia kierreltyään hän äkkäsi erään omakotitalon katolla HF-yagin, pari vertikaalia ja alabandien dipolit. Kappas vain, ajatteli hän, tuolla se riemu lentää! Ovikello soi, haastattelu alkaa...
- Päivää, oletteko radioamatööri?
- Kyllä olen.
- Kuulutteko liittoon?
- Kuulun kyllä.
- Paljonko teillä on XXXX-liitossa jäseniä?
- Jotain 4300 tai sinne päin...
- Onko teillä XXXX-liitossa vähemmistöjä?
- On toki, on toki.
- Osaatteko sanoa paljonko?
- No, ehkä noin yhden promillen verran.
- Niinkö vähän, tämäpä yllättävää, suvaitsevassa Suomessa!
- No niin, niin.
- Miksi kutsutte heitä?
- HALLITUKSEKSI.
- Kiitos haastattelusta!
- Kiitos, ja parhaat terveiset, 73!
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti