Onko heitä?Näin taantuman aikana kun seuraa talousuutisia, huomaa että perinteisiä tuotannollisia latuja kihnuttavat yritykset, isot ja pienet, ovat enempi tai vähempi lirissä.
Yyteetä neuvotellaan, lomarahoja vaihdetaan vapaiksi ja monille ilmestyy kiiltonahkajalkineen pohjapiirustukset persuksiin. Soppajonossakin on tilaa etupäässä takapäässä...
Erään ison paperitehtaan toimitusjohtaja kertoi taannoin uutisissa että Etelä-Amerikassa tuotetun sellutonnin nettohinta on paljon halvempi kuin Suomessa vastaavan sellutonnin tuottamiseen tarvittavan raaka-aineen (puun) ostohinta... Ja taas lähtee 600 ihmistä mieron tielle, tuntemattomine kohtaloineen, tyhjine lompakoineen, väsyneenä kaikkeen.
Asiantuntijoille riittää töitä, vai riittääkö? Ulkoistus on kova sana, mutta miksi ulkoistuspalveluita tarjoavat yrityksetkin ulkoistavat osaavaa henkilöstöään? Mihin tämä globaali taantuma johtaneekaan?
Pikku tarina tosielämästä ja asiantuntijapalveluista kauan sitten, kun osaavia ammattilaisia vielä arvostettiin:
Erään maaseutuseurakunnan kirkon urut olivat lakanneet toimimasta. Ei kai siitä mitään tule, jos seurakuntalaiset joutuvat veisaamaan hoosiannaa omaan piikkiinsä. Niinpä seurakunnan kanttori, suntio ja kirkkoherra päättivät tilata paikalle urkujen korjaajan, asiantuntijan, yksimielisesti. Äijä tuli sovitusti, teki töitä 15 minuuttia ja urut soivat taas.
Kanttori, suntio ja kirkkoherra riemuitsivat, äkkiäpä kävi ja varmaan halvallakin! Sunnuntaina, kirkonmenojen jälkeen laskettiin ennätyskolehti, yli 500 markkaa...
No, urkujen korjauksesta tuli lasku seuraavalla viikolla:
1. Kääntänyt ruuvia, 50 markkaa
2. Tietänyt mitä ruuvia kääntää, 500 markkaa
Yhteensä 550 markkaa
Asiantuntemuksen substanssiarvo oli siis 100% kohdallaan. Nykypäivän virtuaalimaailmassa tuo vaan tuntuu olevan toisin päin. Osaajat ulkoistetaan, jees-miehet ja visionäärit jäävät jäljelle.
Yyteetä neuvotellaan, lomarahoja vaihdetaan vapaiksi ja monille ilmestyy kiiltonahkajalkineen pohjapiirustukset persuksiin. Soppajonossakin on tilaa etupäässä takapäässä...
Erään ison paperitehtaan toimitusjohtaja kertoi taannoin uutisissa että Etelä-Amerikassa tuotetun sellutonnin nettohinta on paljon halvempi kuin Suomessa vastaavan sellutonnin tuottamiseen tarvittavan raaka-aineen (puun) ostohinta... Ja taas lähtee 600 ihmistä mieron tielle, tuntemattomine kohtaloineen, tyhjine lompakoineen, väsyneenä kaikkeen.
Asiantuntijoille riittää töitä, vai riittääkö? Ulkoistus on kova sana, mutta miksi ulkoistuspalveluita tarjoavat yrityksetkin ulkoistavat osaavaa henkilöstöään? Mihin tämä globaali taantuma johtaneekaan?
Pikku tarina tosielämästä ja asiantuntijapalveluista kauan sitten, kun osaavia ammattilaisia vielä arvostettiin:
Erään maaseutuseurakunnan kirkon urut olivat lakanneet toimimasta. Ei kai siitä mitään tule, jos seurakuntalaiset joutuvat veisaamaan hoosiannaa omaan piikkiinsä. Niinpä seurakunnan kanttori, suntio ja kirkkoherra päättivät tilata paikalle urkujen korjaajan, asiantuntijan, yksimielisesti. Äijä tuli sovitusti, teki töitä 15 minuuttia ja urut soivat taas.
Kanttori, suntio ja kirkkoherra riemuitsivat, äkkiäpä kävi ja varmaan halvallakin! Sunnuntaina, kirkonmenojen jälkeen laskettiin ennätyskolehti, yli 500 markkaa...
No, urkujen korjauksesta tuli lasku seuraavalla viikolla:
1. Kääntänyt ruuvia, 50 markkaa
2. Tietänyt mitä ruuvia kääntää, 500 markkaa
Yhteensä 550 markkaa
Asiantuntemuksen substanssiarvo oli siis 100% kohdallaan. Nykypäivän virtuaalimaailmassa tuo vaan tuntuu olevan toisin päin. Osaajat ulkoistetaan, jees-miehet ja visionäärit jäävät jäljelle.
Man gör – joku mies tekee, Ingenjör – ei kukaan tee...
Viime keskiviikkona 20.5. havaitsin ensimmäiset pääskyset täällä Tiltun pitäjässä. Kesä on virallisesti saapunut. Laitetaanpa siis suvipalttoo päälle ja nautitaan vuodenajasta.
73, Kari OG5M
Viime keskiviikkona 20.5. havaitsin ensimmäiset pääskyset täällä Tiltun pitäjässä. Kesä on virallisesti saapunut. Laitetaanpa siis suvipalttoo päälle ja nautitaan vuodenajasta.
73, Kari OG5M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti